Kate Quinn teki sen taas. Minä _RAKASTIN_ tätä kirjaa. Tämä oli melkein yhtä hyvä, ellei parempikin kuin Koodinimi Alice. Minusta on hienoa, että Quinn on valinnut romaaniensa keskeisiksi hahmoiksi naisia, joiden työllä ja teoilla on ollut merkittäviä vaikutuksia toisen maailmansodan aikana. Quinnin ensimmäinen suomennettu teos Koodinimi Alice kertoi naisvakoojista, Metsästäjätär naislentäjistä ja Ruusukoodi kertoo koodinmurtajista, jotka ovat naisia. Betchley Parkin tytöt murtavat enigmalla koodattuja saksalaisten sekä neuvostoliittolaisten radioviestejä, joiden tiedoilla brittiläiset pysyvät usein askeleen edellä vastustajaa. Betchley Parkin toiminta oli äärimmäisen salaista, edes osastojen välillä ei ollut lupa puhua viestien sisällöistä tai omasta työstään sen tarkemmin. Kaikki oli pidettävänä omana tietonaan tai saattoi joutua syytteeseen maanpetoksesta. Eikä salaisuuksia ollut lupa paljastaa edes sodan loputtua.
Ruusukoodin henkilöhahmot perustuvat tai ovat saaneet inspiraation todellisista henkilöistä. Yksi näkökulma henkilö on Osla Kendall, jonka hahmon esikuvana on toiminut prinssi Philipin ensimmäinen tyttöystävä Osla Benning. Se tekikin tarinasta ripauksen kiinnostavamman, sillä Quinn kertoo, että hänen kirjaan luomiensa henkilöhahmojen elämät kulkevat pääpirteissään samoja polkuja kuin niiden tosielämän esikuvat. Jokainen kirjassa esiintyvä henkilöhahmo on sekä kiinnostava että persoonallinen. Quinnilla on taito saada henkilöhahmonsa elämään. Kirjan kaksi muuta näkökulmahahamoa ovat Beth, jonka partaveitsen terävät aivot ovat piileskelleet tämän äidin vallan alla kotitöitä tehden sekä Mab, pitkän huiskea itsensä kovettanut nuori nainen, jolla on selvät päämäärät elämässään. Siinä missä Ruusukoodi kertoo palan historiaa on Quinn punonut siinä myös trillerimäisen juonen. On muutama päivä kuninkaalisiin häihin, Oslan entinen poikaystävä on menossa naimisiin tulevan kuningattaren kanssa ja Mab elää perheensä kanssa toisella puolella Englantia. Yhtäkkiä he saavat salakoodilla kirjoitetun viestin vanhalta ystävältään. Joku sota-aikana vuoti tietoja ulospäin, joku oli petturi ja sen vuoksi syytön ihminen on lukittuna hullujenhuoneelle väärällä henkilöllisyydellä. Oslan ja Mabin on kohdattava toisensa vuosien jälkeen. Kuka vuoti tietoa ja istuuko mielisairaalan seinien sisäpuolella todella vain syytön ihminen?
Ihanan paksu historiallinen fiktioromaani, jonka parissa olisi viihtynyt aivan hyvin pidempäänkin. Kirjan reilut 600 sivua hujahti hetkessä kun sujahdin Betchley Parkiin. Taidokkaasti punotun juonen sekä historiallisten faktojen lisäksi minua ilahdutti BP:ssä työskentelevien oma kirjapiiri nimeltään Hatuntekijät. Kirjassa mainistuista kirjoista olisi hauska tehdä oma listansa - monta klassikkoa mainittiin tarinan aikana? Toki ei myöskään romantiikkaa oltu unohdettu, mikä kruunasikin tämän romaanin täydellisesti, mutta vastapainona on sodan raakuus. Jos pidit Koodinimi Alicesta, pidät todennäköisesti tästäkin tai jos olet historiallisten viihderomaanien ystävä, kannattaa tutustua Ruuskoodiin.
Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Harper&Collins
Ilmestynyt: 2021
Alkuteos: The Rose Code (2021)
Sivuja: 675
Suomentanut: Päivi Paju
Mistä minulle: Kirjastosta
Koodinimi Alice oli kyllä hyvä! Tämän lukemista odotan innolla.
VastaaPoistaToivottavasti pidät tästäkin 😊
PoistaTää vaikuttaa just semmoselta kirjalta, jonka ahmisin onnellisena.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista