Alina Starkov on Ravkan ainoa auringonkutsuja, ja kaikki haluavat valjastaa hänen voimansa omaan käyttöönsä. Erityisesti Ravkan voimakkain grisha, Varjo, jonka Sysikuilussa syntynyt uusi voima venyttää luonnollisen maailman rajoja ennennäkemättömällä tavalla.
Alina ja Mal ovat paenneet Novyi Zemiin, jossa yrittävät piilotella etsijöiltä. Pian kohtalo kuitenkin saavuttaa Alinan, joka huomaa, että hänen ainoa vaihtoehtonsa on oppia hyväksymään voimansa ja niiden tuoma asema. Mutta mitä vahvemmaksi voimat kasvavat, sitä syvemmälle Alina vajoaa kielletyn taikuuden houkutuksiin, ja sitä kauemmaksi hän etääntyy rakastamastaan Malista. Alinan on valittava kotimaansa, voimansa ja ikuiseksi uskomansa rakkautensa välillä - tai uskallettava panna ne kaikki vaakalaudalle lähestyvän myrskyn kourissa, jonka vain hän voi pysäyttää.
Bardugon Grishaversumi -sarjan toinen osa ei yltänyt ihan samalle tasolle mitä ensimmäinen osa. Olin edelleen lumoutunut Bardugon luomasta synkkätunnelmaisesta, venäläishenkisestä fantasiamaailmasta, jonka taikuussysteemi on toimiva ja kiinnostava. Maailma on sopivassa suhteessa taianomainen, muttei myöskään liian realistinen. Kyllähän tästä perinteisiä elementtejä silti löytyy aina fantasiaolennoista, hyvän ja pahan taisteluun sekä taikakouluun, joka ei toki tässä toisessa osassa näyttele enää kuin sivuroolissa. Mutta juonellisesti tarina jäi melko kädenlämpöiseksi.
Edellisessä osassa pidin jokaista henkilöhahmoa vallan kiinnostavana. Toisen osan kohdalla alkoi Alina jo hieman ärsyttää. Toki hän on suuren ja pelottavan tehtävän edessä - hän yksin ainoastaan on tarpeeksi vahva pysäyttämään Varjon. Mutta silti, hänen jahkaaminen ja epävarmuus tulvi yli äyräiden. Malin mustasukkaisuus taas oli tragikoomista. Pidin kuitenkin valtavasti uudesta henkilöhahmosta Nikolaista, jonka ilkikurisuuden taakse tuntui kätkeytyvän jotain muuta. En voi sanoa viihtyneeni tämän parissa kuitenkaan. Kirja tuli tosin ahmaistua parissa päivässä. Koukutti, ja kyllä minua kiinnosti myös, mitä tuleman pitää. Ärsytys oli kuitenkin liian suurta ja se varjosti liikaa lukukokemusta. Keskivaiheilla jäätiin junnaamaan liikaa politikointiin, mikä tuntuu olevan melkein vakio näissä toisissa osissa YA-fantasiassa, puhutaan ns. toisen osan sydroomasta.
Romantiikka ei olla tälläkään kertaa unohdettu. Ja senkin varalle Bardugo on varannut yllättäviä juonenkäänteitä, kun viimein toisensa saavat Alina ja Mal huomaavat yllättävien uhkien ja haasteiden asettuneen heidän suhteensa tielle. Alina on nyt valittu, joten voiko Mal koskaan olla tarpeeksi hänen rinnallaan?
Monet ovat kehuneet Bardugon samaan maailmaan sijouttuvaa duologiaa paremmaksi, mitä tämä Grishaversumi -trilogia on. Kiinnostaa kyllä lukea tuo duologiakin, jota ei ikävä kyllä ainakaan vielä ole ilmestynyt suomeksi. Mutta, koska Netflix on julkaissut viimein näihin kumpaankin sarjaan pohjautuvan filmatisointinsa, niin uskallan toivoa että duologiakin näiden vanavedessä saadaan suomeksi. Seuraavaksi aion kuitenkin katsoa Netflixistä tuon paljon kehutun sarjan ja syksymmällä tartun ehkä tämän trilogian viimeiseen osaan, joka julkaistiin juuri nimellä Tuho ja roihu.
Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!
Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Aula & co
Ilmestynyt suomeksi: 2020
Alkuteos: Seige and Storm (2013)
Sivuja: 427
Suomentanut: Meri Kapari
Mistä minulle: Kirjastosta
Kommentit
Lähetä kommentti