"Mitkä on sun lempikirjoja"?

Siinäpä vasta kysymys, johon ainakin minun on paljon lukevana vaikea vastata, sillä lempikirjoja tulee koko ajan lisää. Osan taas vannoo nousevan lempikirjojen joukkoon, mutta muutaman vuoden päästä on unohtanut koko kirjan. Joistakin kirjoista jää kuitenkin niin vahvat muistot, tunnelmat ja mielikuvat jäljelle, että ne nousevat omissa mielikuvissa ylitse muiden. Instagramissa olen tehnyt muutamia haasteita, jossa olen vastannut tähän kinkkiseen kysymykseen, mutta postauksissa tuntuu aina loppuvan tila kesken. Tuskin viitsin kaikkia lempikirjojani mahduttaa tähänkään yhteen postaukseen, mutta halua nyt hehkuttaa tässä ainakin osaa niistä ja tehdä herkullisen listauksen kirjoista, jotka ovat liikuttaneet minua syvästi tavalla tai toisella. Kirjat eivät ole paremmuus järjestyksessä, ne ovat siinä järjestyksessä, jossa ne putkahtavat mieleeni.


Markus Zusak: Kirjavaras

Otava, 2008

Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä. Kuolema ei ole koskaan ollut kiireisempi. Pommisuojassa 9-vuotias Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa.

Tässä kirjassa kertojana toimii Kuolema, joka puhuttelee lukijaa suoraan. Kuolemalla on kuitenkin huumorintajua ja vielä mustaa sellaista. Siitä huolimatta Kirjavaras on ihastuttava tarina ihmisyydestä, rakkaudesta ja kirjallisuuden voimasta. Vaikka tarina sijoittuu sodan kauhujen keskelle, siinä on myös toivoa. Mutta kannattaa varautua, että tämä kirja riipaisee jostain syvältä.

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Tammi, 2014

Kun Harry Quebertin puutarhasta löytyy ruumis, menestyskirjailija Marcus haluaa puhdistaa oppi-isänsä maineen. Mutta totuus pakenee kuin tuuli pikkukaupungin rannalta, ja kaikkialla väikkyy nuorena kadonneen Nolan haamu. Totuus Harry Quebertin tapauksesta on rikosromaani ja romaani rikoksesta. Se kertoo kirjoittamisesta, ystävyydestä, Amerikasta ja hullusta rakkaudesta. Sen polveileva juoni imee lukijan mukaansa verkkoon, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Se on silkkaa lukemisen riemua.

Tämän kirjan lukemista ei malttanut millään lopettaa kesken, joten ei kannata antaa kirjan tiiliskivimäisen ulkomuodon säikäyttää. Näin itsenäni lainatakseni: "Olin niin kertakaikkisen imaistuna tarinan pauloihin ja matkustin Marcuksen mukana Auroran pikku kaupungissa, että minulle iski vain suru, kun huomasin tarinan lähestyvän loppuaan. En halunnut sen loppuvan, halusin tarinan jatkuvan vielä edes hetken." .

Haruki Murakami: Kafka rannalla 

Tammi, 2009

Kun Kafka Tamura oli neljävuotias, hänen äitinsä ja sisarensa häipyivät tuntemattomille teille. Siitä lähtien Kafka on asunut kahdestaan etäisen isänsä kanssa. Nyt Kafka täyttää viisitoista ja päättää karata kotoaan. Takaraivossa jyskyttää isän julma profetia, mutta myös hatara toive äidin ja siskon löytämisestä.

Tämä Murakamin monikerroksinen maagista realismia sisältävä tarina kerrassaan tempaisi maton jalkojeni alta. Muistan lukeneeni tätä niin lumoutuneena, että se veti minut lähes sanattomaksi. Kafka rannalla teosta on vaikeaa edes sanoilla kuvailla. Se on kirja, joka täytyy itse kokea, jotta ymmärtää sen hienouden. Tähän asti lukemistani Murakamin teoksista ehdottomasti paras ja oivallinen teos aloittaa Murakamin tuotantoon tutustuminen. Myös kirjailijan teos 1Q84 lukeutuu suosikkikirjojeni joukkoon. Siinä toinen lukemisen arvoinen teos!

Ann-Marie McDonald: Linnuntietä


"McCarthyn perheessä sodanjälkeinen unelma näyttää toteutuneen hyvin. Tämä pätee erityisesti Madeleineen, perheen eloisaan 8-vuotiaaseen tyttäreen. Muutto hiljaiseen kanadalaiseen ilmavoimien tukikohtaan on hänelle silkkaa seikkailua, sillä hän ei tiedä, että hänen isänsä, eskaaderin komentaja, on sotkeutunut hämäriin salaisuuksiin. 1960-luvun alku, jolloin avaruuskilvan jännitystä varjosti kylmän sodan uhka, suodattuu romaanissa Madeleinen vilkkaan mielikuvituksen läpi.

Sitten paikkakunnalla tapahtuu murha, jolla on yhteys maailmanpolitiikkaan. McCarthyjen elämä muuttuu peruuttamattomasti, ja Madeleine oppii tuntemaan moraalin suhteellisuuden. Mutta vasta 20 vuotta myöhemmin, kun murhaajaa ja totuutta käydään uudelleen etsimään, tämän opetuksen merkitys selviää toden teolla."

MacDonaldin Linnuntietä on järkälemäinen kirjallinen taideteos, joka hipoo täydellisyyttä. Jos minulta kysytään vain yhtä kirjasuositusta, vastaan melkein poikkeuksetta tällä hetkellä tämän teoksen. Minä myötäelin vahvasti kirjan tapahtumat läpi. MacDonaldin tyyli kirjoittaa on niin vangitseva, että kirjaan sujahtaa sisään aivan huomaamatta, eikä sen tunnelma unohdu koskaan. MacDonald on tavoittanut lapsen näkökulman elävästi ja vakuuttavasti, joten tarina tulee iholle, mutta on myös psykologisesta näkökulmasta kiehtova!

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe


Saksalainen Werner asuu orpokodissa ja kuuntelee öisin ranskankielisiä radiolähetyksiä. Sokea Marie-Laure elää isänsä kanssa, joka on Pariisin luonnontieteellisen museon lukkoseppä. Sota syttyy ja tekniikan ihmelapsi Werner sijoitetaan radiolähetyksiä vakoilevaan SS-yksikköön ja Marie-Laure pakenee Bretagneen, Saint-Malon merenrantakaupunkiin. Mukana hänellä on salaperäinen ja mahdollisesti kirottu jalokivi. Vuosi vuodelta näiden kahden nuoren polut lähenevät ja lopulta kohtaavat.

Toista maailmansotaa on koluttu kirjallisuudessa valtavat määrät. Itse paljon niitä lukeneena, vain harva on jäänyt mieleen lähtemättömästi. Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe on yksi niistä. Doerrin on kyennyt kuvaamaan tässä kirjassa sokeutta mielenkiintoisen intensiivisellä tavalla. Myös kirjan henkilöt ovat jokainen mieleenpainuvan persoonallisia tyyppejä. Muutenkin tässä kirjassa on kaikki kohdallaan - juonenrakentelu sekä kerronnan sujuvuus sujuvat kumpikin Doerrilta taiten. 

Delia Owens - Suon villi laulu


Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia – vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää 
entisellään.

Delia Owensin mainetta niittänyt Suon villi laulu on juuri niin huikea teos kuin sen maine antaa olettaakin. Kyan tarina on ravisuttava ja kirjan  luontokuvaus on niin kaunista, että se saa rämealueenkin näyttämään luonnonparatiisilta, jota se todellisuudessa  onkin. Owensin tarina on uskomaton selviytymistarina, rikoskertomus, rakkaustarina sekä kertomus ulkopuolisuudesta, köyhyydestä ja syrjinnästä. Ehdottomasti yksi vaikuttavammista kirjoista, joita olen hetkeen lukenut!

Stephen King: Hohto


Danny on vain 5-vuotias pikkupoika, mutta hän hohtaa: hän pystyy ottamaa suoran yhteyden henkilöön joka on satojen kilometrien päässä, hän pystyy saamaan selville menneet tapahtumat ja näkemään tulevaisuuteen. Kun Dannyn isästä Jack Torrancesta tulee komealla näköalapaikalla sijaitsevan vuoristohotellin hoitaja, Dannyn näyt muuttuvat pelottaviksi. Hohto on luisumassa hänen hallinnastaan. Talvella lumivyöryt eristävät hotellin muusta maailmasta. Silloin tyhjillään oleva rakennus alkaa elää omaa elämäänsä. Kuka on nainen huoneessa 217? Keitä ovat hissillä kulkevat naamioidut vieraat? Hotellissa asuu paha voima ja sekin hohtaa.

Stehen Kingin Hohto on niitä harvoja ja ainoita kirjoja, jotka ovat saaneet minut aidosti pelkäämään lukiessa. Muistan vieläkin, kuinka olin yksin kotona tätä lukiessa ja vaikka olin aikuinen, nukuin pari yötä niin, että jätin käytävään valon päälle... Ihan vain varmuuden vuoksi. Kummasti tämä kirja sai yli 20-vuotiaan Johannankin pelkäämään hetkellisesti kummituksia. Kummitustarinan ohella Kingille tyypillisesti tässäkin kirjassa käsitellään vakaviakin teemoja. Perheen isä on alkoholisti, mikä vaikuttaa perustavanlaatuisesti koko perheeseen  - humalainen Jack on väkivaltainen ja arvaamaton.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa


1960-luvun Nigeriassa eletään toiveikasta aikaa. Vallankumouksellinen yliopiston opettaja Odenigbo palkkaa palvelijakseen nuoren maalaispojan Ugwun. Hänen kuvankaunis rakastajattarensa Olanna totuttelee uuteen elämäänsä vaatimatomassa Nsukkan kaupungissa. Englantilainen idealisti Richard, joka ihonväristään huolimatta tuntee itsensä afrikkalaiseksi, on rakastunut Olannan arvoitukselliseen kaksoissisareen.

Kun Biafran sota puhkeaa, Ugwu, Olanna ja Richard joutuvat pakenemaan henkensä edestä. Mutta pakolaisleirien kurjuuden, nälän ja kuoleman keskelläkin jokaisen haaveista suurin on rakkaus.

Tämä kirja veti minut kerrassaan sanattomaksi. Tämä kirja piti sisällään riipaisevan realistisen kuvauksen Biafran sodasta sekä elämästä sodan kauhujen keskellä. Kirjan henkilöhahmot olivat monikerroksisia ja samaistuttavia, että heidän tarinoitaan myötäeli vahvasti tarinan edetessä. Puolikas keltaista aurinkoa oli niitä kirjoja, jotka ovat jättäneet niin vahvan muistijäljen minuun. Vaikka lukemisesta on jo liki 10 vuotta, muistan yhä elävästi tapahtumia kirjasta.

Jeffrey Eugenides: Virgin Suicides


Eugenidesin esikoisromaani Virgin Suicides oli suurmenestys ilmestyessään vuonna 1993, ja Sofia Coppola on ohjannut siihen perustuvan samannimisen elokuvan. Michiganin esikaupunkeihin 1970-luvulle sijoittuva romaani on unenomainen kertomus viidestä Lisbonin sisaruksesta, jotka kaikki tekevät vuorollaan itsemurhan.

Todella tunteita herättävä teos, jossa naapurin pojat kertovat Lisbonin perheen tyttöjen tarinaa. Kertojanäkäkulman vuoksi osa tyttöjen itsemurhien syistä jää hämärän peittoon ja lukijan itsensä pääteltäväksi, mutta osuutta lienee perheen vanhemmilla. Rankasta aiheesta huolimatta Virgin Suicides ei ollut liian raskasta luettavaa, vaan tempaisi mukaansa.

Ruta Sepetys: Harmaata valoa



Iltamyöhällä kesäkuussa 1941 Liettuassa NKVD takoo ovea ja antaa Linan perheelle 20 minuuttia aikaa pakata. Isä on jossain kadoksissa, joten Lina pakataan äitinsä ja pikkuveljensä kanssa kuorma-autoon, kuskataan rautatieasemalle ja pakataan satojen muiden liettualaisten kanssa junanvaunuihin.

Määränpää on tuntematon ja tunnelma ahdistunut, sekava ja pelottava. Kukaan ei tiedä, minne ollaan menossa. Nähdäänkö isää vielä? Lopulta juna pysähtyy. Ollaan kaukana idässä, työleirillä jossain Altai-vuorilla. Alkaa loputon raataminen ilman ruokaa, ankarissa oloissa.

Hätkähdyttävä kertomus Siperin vanki-/työleireistä, joka perustuu Sepetyksen oman isosedän kohtaloon Siperiassa. Mielestäni paras ja koskettavin tarina tähän mennessä näille työleireille sijoittuvista kirjoista. Koska tämä on nuorille aikuisille suunnattua kirjallisuutta, lukeminen ei muodostunut liian raskaaksi, vaikka kirja sai kyllä pohtimaan sitä, miten monenlaiseen pahaan ihminen kykenee.

Susan Fletcher: Noidan rippi


Skotlanti vuonna 1692. Corragin äiti hirtetään noitana, ja Corrag pakenee kauas pohjoiseen Glencoen kylään. Hän on juuri löytänyt paikkansa yhteisössä, kun kymmeniä kyläläisiä tapetaan verilöylyssä. Corrag tuomitaan kuolemaan noituudesta ja osuudesta verilöylyyn.

Kylään saapuu irlantilainen Charles Leslie, jolla on salaiset syynsä selvittää syylliset. Hän alkaa käydä tapahtumia läpi Corragin kanssa. Heidän välilleen kehittyy syvä ystävyys, joka muuttaa molempien elämän.

Noitavainot on aihe, joka on kiinnostanut minua aina valtavasti. Fletcherin Noidan rippi on tähän aihepiiriin sijoittuva kirja, joka oli niin tunnelmallinen, puhutteleva ja jännittävä. Rakastuin tähän kirjaan päätä pahkaa ja muistan aina suositella kaikille, kun näen vähänkään hyvän sauman sille.

Peter Franzén: Tumman veden päällä


Lapsen elämässä jokainen päivä sisältää jotain uutta ja ihmeellistä. Se voi olla leikki pikkusiskon ja naapurin poikien kanssa, se voi olla hassutteleva isoisä tai se voi olla kilpaa työnnettävän potkukelkan alla narskuva lumi. Petelle se on myös edessä oleva ensimmäinen kouluvuosi.

Ja sitten on isä joka muuttuu. Keittiöstä alkaa öisin kuulua ääniä, riitaa ja itkua. Lähdetään yön selkään. Lapsi luottaa vailla ehtoja vanhempiinsa, ihailee heitä, on täynnä toivoa ja uskoa tulevaan. Mitä tapahtuu kun tämä kuva hajoaa? Tumman veden päällä on aseista riisuvan herkkä ja usein riemastuttava kasvukuvaus. Peter Franzén tavoittaa pienen lapsen tavan kokea maailma läikehtivien yksityiskohtien avulla. Hän kuljettaa tarinaa pienten huomioiden, esineiden, tuoksujen ja tunnelmien kautta kohti suurta draamaa, hetkeä jolloin lapsuuden idylli särkyy.

Aika skeptisesti suhtauduin aluksi tähän kirjaan. "Taas vaan noita julkkisten kirjoittamia kirjoja". Mutta, yllätyin positiivisesti, sillä harvoin kirjallisuudessa törmää niin uskottavaan lapsikertojaan. Kirja pohjautuu Frazenin omaan lapsuuteen täällä pohjoisessa. Oli ihanaa lukea kirjaa, joka vilisi paikkoja, jotka itsekkin tuntee kuin omat taskunsa sekä lukea tätä meän kieltä ja murretta, joka oli aivan yhtä tuttua, vaikka toki jo kirjan tapahtuma-ajoista muuttunutta. Riipaiseva tarina, joka oli todella taidokkaasti kerrottu! Kirjaan perustuvan elokuvan kohtauksia kuvattiin muuten ihan tässä meidän kotikulmilla. 

Sarah Waters: Vieras kartanossa



Tohtori Faraday kutsutaan Hundredsin kartanoon potilaskäynnille. Kartano on hänelle tuttu lapsuudesta, joilloin talo eli loiston aikaansa. Kun tohtori hurauttaa 1940-luvun loppupuolella uudestaan tuon kartanon pihaan, hän huomaa rappion kohdanneen taloa. Uusi hallistus ei suosi maalaisaatelia, ja sen on saanut tuntea nahoissaan myös Hundredsin asukkaat Ayersien perhe; äiti, poika ja tytär. Tohtori Faraday ystävystyy perheen kanssa ja pian kartanossa alkaa tapahtua kummia. Taloon ilmestyy outoja poltto jälkiä, seinien sisältä kuuluu koputtelua ja sattuu onnettomuuksia...

Lukuunottamatta DuMaurien Rebekkaa, joka sattuu myös olemaan yksi minun lempikirjoistani, Sarah Watersin Vieras kartanossa on parhaita goottilaisromanttisia kartanoromaaneja, joita olen koskaan lukenut. Tämä kirja nosti ihokarvat pystyyn tarjoten kauhuntunnelmaa ja psykologista jännitystä. Kirjan tunnelma on kerrassaan täydellinen ja sivut hupenivat silmissä!

Kate Atkinson: Elämä elämältä

 
Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ei pääse paikalle lumimyrskyn vuoksi, ja tyttölapsi syntyy kuolleena.Englannissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle juuri ennen lumimyrskyä, ja syntyy tyttö, Ursula. Tarina alkaa. Ursulan tarina on kiehtovan ja kauhean 1900-luvun tarina. Vuosituhannen alussa Toddin perhe elää onnellista porvarillista elämää tietämättömänä tulevista mullistuksista. "Entä jos?" kuuluu kysymys. Entä jos viisivuotias Ursula ei olisikaan hukkunut? Entä jos Hitlerin salamurha olisi onnistunut?

Entä jos? Siinäpä kysymys, jota me kaikki mietimme joskus. Kysymys, johon useimmiten ei ole edes yhtä oikeaa vastausta. Atkinsonin nerokkaasti rakennettu romaani Elämä elämältä leikittelee tällä kysymyksellä ja tarjoaa useita erilaisia mahdollisia elämänpolkuja Ursula Toddille. Tämän kirjan ei olisi suonut koskaan loppuvan, niin taidokas se oli. Minä ihan hullaannuin tästä.

Kathryn Stockett: Piiat


Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississipissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa palvellaan ja valkoisille, kuinka aviomies napataan. Juuri muita vaihtoehtoja ei elämä etelävaltioiden naisille tarjoa 1960-luvun alussa. Vanhan maailman murtuessa parikymppinen Skeeter ei aio päätyä kotirouvaksi. Mustien kotiapulaisten elämästä kirjaa kokoavan Skeeterin hanke on vaarallinen: palkolliset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkä isännät halua kohdata elämänsä toista totuutta. Mutta roturajatkaan eivät voi estää aitoa lämpöä ja kiintymystä.

Piiat on yksi parhaita lukemiani lukuromaaneja tai viihderomaaneja. Samaanaikaan lukeminen on hauskaa, sujuvaa ja viihdyttävää, mutta myös äärettömän sivistävää. Piiat kertoo rotuerottelusta ja rasismista, mutta keveämällä otteella kuin moni muu samaan aiheeseen pureutua teos, kuten esimerkiksi Harper Leen Kuin surmaisi satakielen, joka muuten myös on yksi lempikirjoistani. Myös Piioissa viitataan tähän klassikkoteokseen pariin otteeseen. Kirjan pohjalta tehty elokuva on myös näkemisen arvoinen.

Chris Cleave: Little Been tarina


Syvästi koskettava romaani kertoo kahden hyvin erilaisen naisen tarinan. Little Bee ja Sarah O'Rourke kohtasivat nigerialaisella rannalla dramaattisissa olosuhteissa, ja lyhyt kohtaaminen jätti pysyvät jäljet molempien elämään. Kaksi vuotta myöhemmin he kohtaavat jälleen, tavalla jota kumpikaan ei olisi osannut odottaa. Little Been ihmeellinen kertojanääni saa hymyilemään kyynelten läpi.

Ää, tämä kirja oli niin ihana. Tarina, josta ei sinänsä haluta kertoa liikoja etukäteen, jotta se voi tehdä muihin yhtä lähtemättömän vaikutuksen, kuin se teki minuun. Tämä kirja saa pohtimaan terävillä huomioillaan, mutta myös hymyilemään yhtäaikaa. Little Bee on kirja, josta ei voi vain olla pitämättä.

Kate Morton: Hylätty puutarha



On vuosi 1913. Britanniasta päiväkausia matkannut laiva saapuu Australiaan pieni Nell-tyttö kannellaan. Salaperäinen nainen, joka kutsuu itseään Kirjailijattareksi, on luvannut pitää hänestä huolta, mutta naista ei kuulu.

Lähes vuosisata myöhemmin nuori australialaisnainen Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön. Mystinen Cliff Cottage salaperäisine puutarhoineensiirtyy hänelle. Cassandra matkustaa Englantiin tutustuakseen perintöönsä — ja ennen kaikkea selvittääkseen isoäitinsä Nellin salatun menneisyyden.

Mortonin Hylätty puutarha on lukuromaanien valioyksilöitä, sellainen page turner, että lukemistä ei vain voi jättää kesken. Rakastin tätä jokaisella solullani. Jos etsit historiallista viihderomaania kutkuttavalla juonella lue tämä. Myös Mortonin muut tähän asti lukemani teokset ovat olleet vaikuttavia ja ennenkaikkea todella viihdyttäviä, mutta tämä on hänen kirjoistaan heittämällä paras!

Margaret Atwood: Nimeltään Grace


Grace Marks, kuusitoistavuotias poikkeuksellisen sievä piikatyttö, tuomittiin elinkautiseen vuonna 1843 työnantajansa ja tämän rakastajattaren raa’asta kaksoismurhasta.

Hän on viettänyt telkien takana Torontossa jo kuusitoista vuotta, kun englantilainen psykiatri Simon Jordan saa luvan haastatella häntä. Koko vankilassaoloaikansa Grace on väittänyt olevansa syytön. Murhatyöstä hän ei muista mitään. Jordan haluaa selvittää totuuden psykiatrian keinoin. Gracen ja Jordanin kohtalot kietoutuvat vähitellen toisiinsa – kunnes tohtorin mielenterveys järkkyy.

Grace Marksin syyllisyys tai syyttömyys ei koskaan ratkea. Hänet armahdetaan vuonna 1872. Vankeuskaan ei ole nujertanut tämän viisaan, tyynen naisen ylpeyttä eikä hänen intohimonsa ole sammunut.

Tämä Atwoodin tositapahtumiin pohjautuva teos oli kerrassaan upea lukukokemus, joka täytyi lukea hitaasti nautiskellen. Atwood kuvaa elävästi 1800-luvun työläisten ja siirtolaisten arkea Kanadassa ja Atwoodin kieli on taidokasta ja soljuvaa.


Tässä nyt muutamia, täytyy varmaan tehdä Part. 2 jossain vaiheessa. Eihän yhteen postauksen kaikkia saa mahdutettua 🤷🏻‍♀️

Kommentit

  1. Muutaman kirjavinkin sain, kiitos. Murakamin kirjoja en ole vielä lukenut, olen yrittänyt monta kertaa etsiä niistä sen ensimmäisen, jolla aloitan. Olisikohan se Kafka rannalla? Oma lempikirjani tänä vuonna taitaa olla Anilda Ibrahimin Punainen morsian ja eilen aloitin Ibrahimin Ajan riekaleita. Keltaisen kirjaston kirjat kiinnostavat, osaisinpa vain valita sieltä "omani".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse aloitin Kafkalla ja monet suosittelee sitä hyväksi kirjaksi aloittaa Murakamin tuotantoon tutustuminen. ☺️ Nuo molemmat Ibrahimin kirjat ovat kyllä hyviä. 👌 Keltaisen kirjaston kirjoissa on kyllä valtavasti helmiä. 😍

      Poista
    2. Itsekin olen lukenut useamman Keltaisen kirjaston kirjan (mutta silti vasta aivan murto-osan kaikista julkaistuista) ja tahdon tietoisestikin lukea niitä lisää. Itsekin vain vähän koen haastavaksi valita sieltä joukosta ne oikeasti lukemisen arvoiset... :D

      Poista
    3. Itsekin olen lukenut vain murto-osan ja keltaisessa on tosiaan julkaistu jo niin valtava määrä laatukirjallisuutta, ettei aina oikein edes tiedä mihin tarttuisi. 🙈

      Poista
  2. Kaks olin näistä lukenu (Adichie ja Dicker) ja suurin osa meni lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että nappasit vinkkejä talteen. ☺️

      Poista
  3. Kirjavarkaan ja Harmaata valoa minäkin olen lukenut ja ovat kyllä jättäneet vahvan muistijäljen. Ne voisi kyllä lukea uudelleenkin tarinan kärsimättä tuttuudesta. Suon viliä laulua toivon jossain vaiheessa luettavakseni. Olen kuullut sitä kehuttavan ja minua sen luontokuvaus kiinnostaa kovasti. Adichielta olen lukenut Purppuranpunaisen hibiskuksen ja se on myös jäänyt mieleen vahvana tarinana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovatkin kyllä kirjoja, jotka kestää uudelleen lukua. ☺️ Suon villi laulu oli upea. Paras tähän mennessä tänä vuonna lukemistani kirjoista. 🤩 Olen myös lukenut Purppuranpunaisen hibiskuksen. Se oli kyllä vaikuttava ja vahva tarina. Ensimmäinen kirja, jonka luin Adichielta. ☺️

      Poista
  4. Paljon hyviä vinkkejä! Noidan rippi oli minullekin iso kokemus aikanaan kun sen luin, samoin Hohto todella pelotti lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat erinomaisia ja mieleenpainuvia teoksia. ☺️👌

      Poista
  5. Kirjavaras on kyllä sellainen kirja, ettei sitä pysty edes ajattelemaan itkemättä!

    Oletko lukenut Ruta Sepetyksen Salt to the sea -teoksen? Se oli vähintäänkin yhtä riipaiseva kuin Harmaata valoa, tosi hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon lukenut, se oli kyllä kans tosi hyvä! 😭💔

      Poista
  6. Kaikista näistä kirjoista olen joskus kuullut ja muutaman jopa lukenutkin (Hohto ja Harmaata valoa). Ja lukemattomat ovat tbr-listallani. Nähtävästi pidät paksuista (ja historiallisista) kirjoista. Ilmeisesti Keltainen kirjasto oikeasti julkaisee laatukirjallisuutta, kun listallasi on useampi kirja siitä sarjasta. Itsekin kyllä olen pitänyt lähes kaikista Keltaiselta kirjastolta lukemistani kirjoista. Ja tee ihmeessä part #2!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paksut ja historialliset on kovasti mieleen. 🤗 Ja keltaisesta kirjastosta löytyy oikeita helmiä. Kaikista lukemistani en toki ole tykännyt, mutta monet keltaisen kirjat ovat olleet tavalla tai toisella vaikuttavia että mieleenpainuvia. Ja täytyy tehdä tässä syksyllä vaikka Part 2. ☺️

      Poista

Lähetä kommentti