Virginia Woolf: Oma huone

 

Virginia Woolfin 90 vuotta sitten ilmestynyt, yhä ällistyttävän ajankohtainen ja tarkkanäköinen kuvaus naisten yhteiskunnassa kohtaamista haasteista.

”Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone jos hän aikoo kirjoittaa.” Näin julisti Virginia Woolf Oma huone -klassikkoteoksessaan. Esseessään Woolf pohtii naisten asemaa länsimaisessa kaunokirjallisuudessa, sekä sen tekijänä että aiheena. Samalla hän käsittelee itsenäisen elämän ehtoja ja ajattelumme kahleita yleisemminkin. Mitä vaaditaan ennen kuin ihminen, nainenkin, voi olla vapaa tekemään kuten tahtoo? Modernin feminismin perusteoksessa on mukana suomentaja Kirsti Simonsuuren jälkisanat.

Ainoa kosketukseni Woolf tuotantoon on vuosia sitten takuten edennyt Mrs. Dalloway ja siihen se on sitten jäänytkin. Nyt kirjallisuuden opinnoissa feministisen kirjallisuudentutkimuksen tiimoilta törmäsin tähän Oma huone teokseen, joka on Woolfin feministinen klassikko. Kirja jäi askarruttamaan mieltä ja kun törmäsin tähän Bookbeatissa kuunneltavaa etsiessä tiesin, että nyt on tullut aika tutustua tähän merkittävään teokseen. Halusin tietää mitä pitää sisällään kirja, joka on noussut niin merkittävään asemaan.

"Naisella tulee olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa fiktiota" kuuluu Woolfin elämään jäänyt lausahdus tästä kirjasta, jossa on vahva feministinen ääni. Teos on kertomus naiseudesta, naisena olemisesta ja kirjoittamisesta. On kiistatonta, että olemme tulleet tasa-arvoasioissa huimasti eteenpäin ajasta, jolloin naisten kirjoittaminen oli aliarvostettua, mutta myös mahdollista vain harvoille. Paljon on silti vielä tehtävää. Ei lienee ole vielä aivan vierasta, että nainen kirjoittaa tai ylipäätään tekee työtä keskellä lapsiperheen arkea. Pienissä erissä, kun velvollisuudet kutsuvat toisaalle hoitamaan lapsia tai kotitöitä. Toki tähän maailman aikaan yhä useampi mies joutuu perheellisenä saman tilanteen eteen, muttei vieläkään 2021 vuonna ole naisen euro yhtä suuri kuin miehen ja vielä tähänkin maailman aikaan ilmenee asennoitumista, jossa perhe ja kotityöt mielletään enemmän naisten hommaksi kuin miehen. Joten, vaikka Woolfin teos kiinnittyy vahvasti omaan aikaansa esittelemällä mm. tuon ajan merkittäviä henkilöitä, on sen keskeiset teemat yhä ajankohtaisia ja ajattomia kaikessa tärkeydessään.

Oma huone on essee, joka pohjautuu kahteen esitelmään, jotka Woolf piti vuonna 1928 Cambridgen yliopiston naisten collegeissa ja nuo esitelmät sai minut todella ajattelemaan monia asioita tasa-arvon näkökulmasta ja erittäin monisanaisesti niitä miehelleni aina päivän päätteksi esitelmöin. Woolf on tehnyt esitelmistään viihdyttäviä. Hänen kielensä on ihanan eläväistä, mukana on upeita kielikuvia ja tuntuu kuin hän kertoisi asioita juuri minulle. Tästä toki kuuluu kiitos myös hyvälle äänikirjan lukijalle ja hyvälle käännöstyölle. Simonsuuren jälkisanat avasivat teosta minulle vielä enemmän ja kuuntelun jälkeen olin hetken mykistynyt. Haluan ehdottomasti tutustua Woolfin tuotantoon enemmänkin. Oma huone oli vaikuttava, varsinkin kun miettii sen merkitystä feminismille, mutta myös sen ajatonta tärkeää sanomaa naisista, jotka elävät patriarkaalisessa yhteiskunnassa. On hienoa, että nykypäivänä lähes kaikki on naisille mahdollista, ainakin länsimaissa. Nainen voi kirjoittaa korkeakirjallisuutta siinä missä viihteellisiä bestsellereitä. Hänen teoksiaan luetaan sukupuoleen katsomatta. Vaikkakin nykypäivänäkin on edelleen havaittavissa kirjallisuudessa sukupuolittunutta asennoitumista naisten kirjoittamaa kirjallisuutta kohtaan.  

Klassikkokesään sopiva äänikirja, joka nousee vaikuttavimpien klassikoiden listalle. Kyllä kannatti kuunnella!

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:

Kustantamo: Tammi

Ilmestynyt: 2020

Alkuteos: The Room of One's Own (1928)

Sivuja: 173

Suomentanut: Kirsti Simonsuuri

Mistä minulle: Bookbeat