Tahereh Mafi: Rakkaus suurempi kuin meri

 

Otava, 2018. Suom. Leena Peltomaa

Koskettava, ajankohtainen romaani ensirakkaudesta pelon ja ennakkoluulojen maailmassa.

16-vuotias muslimityttö Shirin elää New Yorkin terrori-iskujen jälkimainingeissa ja saa kokea päivittäin, millaista on olla ihmisten vihan kohteena. Ainoa keino selvitä on piiloutua kovan kuoren taakse. Vain tanssiessaan iltapäivisin breakdancea Shirin voi olla täysin oma itsensä.

Kun Shirin tapaa koulun koripallotähden Oceanin, hänen on vaikea uskoa, että poika oikeasti haluaa tutustua häneen. Voivatko heidän maailmansa kohdata? Ja uskaltaako kovia kokenut Shirin päästää pojan lähelleen?

Tässä kirja, jota en olisi lukenut ilman, että se valittiin meidän #notfastjustfuriousbooks -lukupiirin elokuun kirjaksi. Tahereh Mafin nuorille aikuisille suunnattu teos kertoo Shirinistä, muslimitytöstä, joka saa tuntea rasismin vaikutuksen joka päivä nahoissaan. Hän on kyynistynyt, vihainen ja omaan kuoreensa vetäytynyt, eikä vanhempien jatkuva muuttelu ja siitä johtuva koulujen vaihtaminen helpota yhtään Shirin kokemaa ulkopuolisista sekä ahdistusta.

Shirin veli perustaa kavereidensa kanssa breakdance-kerhon, mikä tuo helpotusta Shirin ankeaan elämään. Tanssi antaa hänelle voimaa ja merkitystä. Kirja sijoittuu aikaan, kun olin itsekkin teini. Breakdance ja hiphop oli kovassa huudossa. Kirjan lukeminen toi flashbackeja ajasta, kun oma elämäkin pyöri koulun ja poikien ympärillä. Oma elämäni oli vain etuoikeutettua, kun taas Shirin joutuu painimaan arkipäiväistyneen rasismin kanssa, jota vain WTC-iskut ovat pahentaneet. Kirja oli hyvin tyypillistä lukioteinidraamaa. Tyttö tapaa pojan ja niin edelleen. Mutta Ocean on oikeasti ihan mahtava tyyppi! Teki mieli useaan otteeseen huutaa Shirinille, että laske ne muurit ja avaa silmät, ei kaikki elämässä ole vain yhtä paskanjatkumoa. Mutta Shirin haluaa vain jatkaa oman kärsimysnäytelmänsä pääroolissa. 

Oikeastaan, Shirinin ja Oceanin, koulun koristähden, rakkaustarina ei ole kirjassa edes keskiössä. Painopiste on ulkopuolisuuden kokemuksessa, rasismissa, koulukiusaamisessa. Rankkoja teemoja, jotka ovat ajankohtaisia. Tätä kaikkea maustaa vielä Shirinin kyynisyys, teiniangsti ja maailmantuska, joka ainakin minua ärsytti ihan valtavasti ajoittain. Vaikka samaan aikaan tunsin, ettei minulla ole oikeutta ärsyyntyä Shirin käytöksestä, joka selvästi kumpusi kaikesta hänen kokemastaan ikävästä, jollaisesta tälläisella valkoisella länsimaalaisella ei ole mitään hajuakaan. 

Kokonaisuutena Rakkaus on suurempi kuin meri jäi melko keskitasoiseksi parisuhde- ja teinidraamaksi vakavista teemoista huolimatta. Luen YA:ta mieluiten fantasialla tai dystopialla maustettuna, nämä jenkkiläiset teinidraamat ei tahdo oikein enää upota kauhean hyvin. 

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!