Kaksi uudelleen luettua klassikka

 Louisa May Alcott; Pikku naisia

Art House, 2020

Maailmankuulu tyttökirja kuvaa Marchin neljän sisaruksen elämää sisällissodan ajan Yhdysvalloissa. Järkevä Meg, poikatyttö Jo, arka Beth ja pikkuvanha Amy tekevät kotiaskareita, käyvät koulua ja osallistuvat seuraelämään itärannikon pikkukaupungissa. Heidän isänsä on sodassa ja äitinsä työskentelee elättääkseen perheen.

Huolimatta erilaisista luonteistaan ja kiinnostuksistaan tytöt turvautuvat tiukoissa oloissa toisiinsa ja varttuvat yhdessä pikkuhiljaa aikuisuuteen.

Liityin elokuussa ihanaan #kirjojenystävät lukupiirin ja ensimmäinen kirja, johon hyppäsin mukaan oli yksi oma lapsuuden/nuoruuden lempikirjoista. Kirjahan oli siis Louisa M. Alcottin Pikku naisia, joka kertoo Marchin sisarusten elämästä aina nuoruudesta aikuisuuteen sisällissodan aikaisessa Yhdysvalloissa. Elämä ei ole vaurasta, ajat ovat hankalat, mutta rakkautta sekä ystävyyttä ei tyttöjen ympäriltä puutu. Jokainen Marchin perheen sisaruksista on erilainen persoonansa, mutta kirjan ehdoton päätähti on poikatyttö Jo, joka rakastaa kirjoittamista. Sanotaan, että Alcott olisi kirjoittanut Jon hahmoon palan itsestään ja itseasiassa uusin filmatisointi kirjasta nojaakin tähän käsitykseen. Katsoin elokuvan heti kirjan luettuani ja se oli ihana, vaikkei aivan vedäkkään vertoja kirjalle. 

Kirjan tunnelma on kauttaaltaan ihanan lämminhenkinen ja itselleni se oli kuin pari vanhoja villasukkia - turvallinen, lämmin ja mukava. Oli ihana palata Marchin tyttöjen pariin näin aikuisena, kun edellisestä lukukerrasta on ehtinyt vierähtää jo toistakymmentä vuotta. Tiesin toki, mitä kirja pitää sisällään, mutta silti tarina ylsi vahvasti tunnetasolle asti, eikä etukäteen tietäminen suojannut vahvoilta tunnereaktioilta. Tyttöihin kiintyy jokaisella lukukerralla vain enemmän ja enemmän. Se, mitä nyt aikuisena havaitsin vahvemmin kuin lapsena ja nuorena oli kirjan kasvatuksellinen ote. Marchin tytöt joutuvat erilaisiin kahnauksiin, ristiriitatilanteisiin, vaikeisiin paikkoihin. He toimivat välillä impulsiivisesti ja harkitsemattomasti, joka useimmiten johtaa ikävyyksiin. Tällöin tyttöjen äiti astuu kuvaan ja lempeästi neuvoja antaen ja tyttöjen omaan harkintakykyyn luottaen, jolloin tilanteet ratkeavat tyttöjen löytäessä enemmän ja vähemmän opastettuna itse ratkaisun ongelmiin. Lasten kasvattaminen tuntui olevan yllättävän vaivatonta, ainakin Marchin rouvalle. Olisipa lastenkasvatus tosielämässäkin yhtä vaivatonta. Toki tytöt ovat jo isompia, mutta epäilen ettei teini-ikäisten tyttöjen kasvattamisessa aina lempeät ja viisaat sanat auta. Ainakaan koululaisten kanssa se ei toimi, vaikka sehän olisi se ihanteellisin tilanne. 

Luin lukupiiriä varten tämän Art House kustantamolta saamani painoksen, joka on kuin taideteos koko kirja. Ehdottomasti kaunein hyllystäni löytyvä kirja, minkä vuoksi se napottaakin paraatipaikalla kirjahyllyssä. Nide pitää sisällään Pikku naisien ensimmäisen ja toisen osan, joka on kulkee nimellä Viimevuotiset ystävämme. Kirjassa on käytetty Sari Karhulahden 2004 käännöstä kirjasta. 

Ihana kirja. Rakastin tätä valtavasti 2000-luvun alussa, kun löysin tyttökirjat ja rakastin tätä edelleen. 

Jane Austen; Järki ja tunteet

Teos, 2020

Teos kertoo Elinor ja Marianne Dashwoodista, kahdesta naimattomasta sisaresta, jotka kumpikin etsivät onnea ja rakkautta omalla tavallaan. Vanhempi Elinor on pidättyväinen, kun taas Marianne elää jatkuvassa tunteiden myrskyssä eikä voi käsittää tyyntä sisartaan.

Isänsä kuoleman jälkeen Dashwoodin neidit ja heidän äitinsä joutuvat muuttamaan mukavasta kodistaan, kun vanhempi veli aikaisemmasta avioliitosta perii koko omaisuuden. Elämä on niukkaa, mutta sulhasehdokkaita ilmaantuu useampiakin.

Olen lukenut tämän ensimmäisen Austenin romaanin noin kymmenen vuotta sitten. Silloin pidin tästä valtavan paljon. Myös elokuva kuuluu omiin suosikkeihin. Toki silloinkin ja edelleen olen sitä mieltä, että Ylpeys ja ennakkoluulo on todella paljon tätä parempi teos. Tämä kuitenkin valittiin #klassikkolukupiirin kanssa luettavaksi ja oli ihan mielenkiintoista palata tuttujen hahmojen pariin. Tällä kertaa voin kuitenkin sanoa, että juonen etukäteen tunteminen laimensi lukukokemusta ja huomasin ärsyyntyväni monista seikoista, jotka eivät olleet aiemmin minua niinkään häirinneet. 

Järki ja tunteet on hyvin rauhalliseen tahtiin etenevä tarina kahdesta keskenään hyvin erilaisesta sisaruksesta, jotka yrittävät kumpikin löytää onnen ja rakkauden omalla tavallaan. Marianne on siskoksista se, joka antaa tunteittensa viedä mennessään ja ohjata elämäänsä Elinioria enemmän, joka on hyvinkin pidättäytyvä. Isänsä kuoltua tyttöjen asema heikkenee tyttöjen veljen periessä kaiken. Tytöt ja heidän äitinsä joutuvat muuttamaan mukavasta kodistaan maaseudulle, mutta vaikka tytöt eivät ajan hengen mukaan ole parhain mahdollinen naimakauppa, tuntuu tyttöjen ympärillä sulhasehdokkaita riittävän. Juoni etenee verkaisesti ja varsinkin dialogit ovat hyvin korulauseisia. Toki tuohon aikaan se oli normaalia ja heidän sosiaalinenkoodisto oli aivan eriä kuin nykyaikana. Silti nykylukijasta eli minusta, tuntui että asiaan kyllä pääsisi nopeamminkin ilman turhan aikaista kiertelyä ja kaartelua. 

Austenin tyyli on ironisoida maalaisaatelin elämää ja muutamia ironisia piikkejä saattoi havaita suoraan, ja rivien välistä enemmänkin. Olen aina pitänyt Austenin tyylistä kirjoittaa ja siitä kuinka hän nostaa naisen esiin miehisessä maailmassa sekä epäkohdan naisen aseman riippuvuudesta suhteessa mieheen. Austen korostaa myös luokkaeroja ja tässä kirjassa kaikkea tätä käsitellään avioliittopelin kautta, joka oli merkittävä asia tuon ajan nuoren naisen elämässä. 

Pidän Mariannesta ja Elinorista, vaikkei tämä vahvinta Austenia olekkaan. Austen on kuitenkin yksi lempikirjailijoitani, kuinka vahvoja teoksia hän on uskaltanut kirjoittaa aikana, jolloin nainen ei ollut juuri mitään. Austenin kirjat ovat ajattomia. Vaikka ne kertovat omasta ajastaan paljon niiden teemat ovat ajattomia ja kykenevät puhuttelemaan nykylukijaa. Naisten asema ei ole itsestäänselvyys vieläkään, vaikka Austenin ajoista on otettu muutama harppaus eteenpäin. Luokkaerotkaan eivät ole niin haihtuneita kuin haluaisimme niiden olevan. 


Kommentit

  1. Järki ja tunteet on vielä lukematta, mutta Pikku naisia luin tuossa kesällä. Ihana kirja!

    VastaaPoista
  2. Ihanat klassikot olet valinnut. Molemmat minunkin suosikkikirjojani. Hyvää loppuvuotta sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti