Kaksi Rileyta

 Lucinda Riley; Enkelipuu

Bazar, 2018

On kulunut 30 vuotta siitä, kun Greta lähti Marchmontin kartanosta Walesin kukkuloiden syleilyssä. Nyt hän on palaamassa kartanolle joulunviettoon rakkaan ystävänsä Davidin kutsumana. Hän ei muista paikasta mitään, sillä pari vuosikymmentä sitten tapahtunut onnettomuus pyyhki Gretan mielestä koko hänen siihenastisen elämänsä.

Kävellessään kartanon mailla Greta löytää hautakiven. Sään pieksemä kaiverrus paljastaa, että paikalle on kauan sitten haudattu pieni poika. Löytö väläyttää Gretan mieleen muistikuvan, ja kadonnut menneisyys alkaa vähitellen hahmottua.

Yhdessä Davidin kanssa Greta ryhtyy muodostamaan elämänsä palapeliä vuoden 1945 Lontoosta lähtien. Kipeisiin muistoihin liittyy erottamattomasti myös hänen tyttärensä Cheska, joka onnistui enkelimäisen ulkonäkönsä avulla hämäämään kaikkia. On vielä paljon, mitä Greta ei tiedä tyttärestään.

Luimme Kirjojen ystävät -kerhon kanssa joulukuun kirjana tämän Lucinda Rileyn vuonna 2018 suomennetun teoksen Enkelipuu. Minä sitä ehdotin joulunteemaisten kirjojen äänestykseen, sillä kirja on lämmittänyt hyllyäni jo luvattoman kauan. Onneksi muutkin innostuivat äänestämään tämän kuukauden kirjaksi, sillä Riley kuuluu lempikirjailijoihin. Hänen kirjansa ovat viihdekirjallisuutta parhaimmillaan, ne vetävät aina mukanaan ja tarjoavat jännittäviä kirjallisia matkoja. 

Enkelipuun mukana pääsin tutustumaan Gretaan sekä hänen tyttärensä ja tyttärentyttäreen. Kirjassa seurataan saman perheen naisia kolmessa sukupolvessa. Kun Greta palaa viettämään joulua Marchmontin kartanoon ja hänen muistonsa alkavat palaamaan, ryhdytään Gretan elämää punomaan auki niin sanotusti alusta asti. Sentään Gretan lapsuuteen ei paneuduta, vaan ajassa palataan aina vuoteen 1945, jolloin Greta tapaa Lontoossa amerikkalaisen sotilaan, jonka kanssa hän aikoo mennä vihille. Kun sotilas saa tietää Gretan työstä, hän jättää naisen kuin nallin kalliolle ja Greta jää yksin pinteeseen. Siitä alkaa tarina, joka tarjosi yllätyksiä, romantiikkaa sekä jännitystä. Loppuhuipennuksen lähestyessä en voinut muuta kuin pidättää hengitystä silkasta jännityksestä. Moni sata sivuinen kirja tuntui aivan vilisevän silmissä, kun tempauduin tarinan vietäväksi. 

Tämä oli viihdekirjallisuutta parhaimmillaan. Minä todella viihdyin, kirja herätti paljon ajatuksia ja henkilöhahmot tunteita puoleen ja toiseen. Mukana oli paljon myös vakavia teemoja aina lapsitähteydestä mielenterveysongelmiin ja päihdeongelmiin. Henkilöhahmojen välillä oli jännitteitä ja kahdessa aikatasossa kerrottu tarina tarjosi roppakaupalla yllätyksiä. Tälläisena minä mieluusti kirjani nautin. Näin kirjan tapahtumat kuin elokuvana pääni sisällä, enkä malttanut laskea kirjaa käsistäni. 

Lucinda Riley; Vaarallinen kirje

Bazar, 2021

*Kirja pyydetty arvostelukappale

Journalisti Joanna Haslam hälytetään kiireiselle juttukeikalle näyttelijälegendan hautajaisiin. Kesken kuuluisuuksia kuhisevan seremonian Joannan vieressä istuva vanha nainen näkee jotakin, mikä saa hänet niin kiihdyksiin, että hänen vointinsa heikkenee ja Joannan on saatettava hänet kotiinsa.

Pian Joanna saa naiselta kirjekuoren, josta löytyy kiihkeä rakkauskirje ja music hall -ohjelmalehtinen vuodelta 1923. Nainen haluaa kertoa tarinansa Joannalle, mutta pyytää pitämään salassa lähettämänsä aineiston, sillä siinä piilevä skandaali voisi tuhota monen elämän ja järkyttää koko kuningaskuntaa. Joanna kiiruhtaa tapaamaan naista, mutta tämä on jo kuollut. Epäilys kuiskii Joannan korvaan, että kuolemalla oli kätyrit mukanaan.

Luin aluksi rinnakkain näitä kahta Rileyn kirjaa, kunnes tulin lopputulokseen, että jätän tämän odottamaan, kunnes olen saanut lukupiirin kirjan luettua. Miksi? No siksi, että näiden kahden tarinan henkilöt sekoittuivat toisiinsa, samoin kuin osa juonenkäänteitä. Vaikka tarinat ovat aivan täysin erilaiset keskenään, kyllä niiden tunnistaa olevan saman kirjailijan kynästä lähtöisin. Tosin Vaarallinen kirje on Rileyn varhaista tuotantoa, vaikka se suomennettiinkin vasta viime vuonna. Kirjan lopusanoissa Riley kertoo, että kirjoitti Vaarallisen kirjeen 90-luvulla ja julkaisi sen Diana tragedian jälkimainingeissa. Kirjan julkaisu oli riskaabelia, sillä kuningasperheen mukaan ottaminen tarinaan oli hieman kyseenalaista. Kirja melkein tuhosi Rileyn uran, sillä mitä ilmeisemmin kuningasperhe ei ollut ilahtunut kirjasta ja sen sisällöstä. Riley joutui pitämään pakollisen tauon, mutta sai kuitenkin lapsia ja keskittyi heihin sekä perheeseen, ennen kuin jatkoi kirjoittamista. Tuolloin pöly oli jo laskeutunut ja hänen kirjojaan haluttiin taas julkaista. Ja vahingosta viisastuneena hän vaihtoi kirjailijanimeään. 

Vaarallisessa kirjeessä käsitellään kuningasperhettä, eikä aivan mairittelevassa valossa, mutta on selvää että kirja on täyttä fiktiota. Tarina on kiinnostava, viihdyttävä ja jopa koukuttava, mutta tietty lumovoima siitä puuttuu, joka on taas ollut vahvasti läsnä Rileyn myöhemmässä tuotannossa. Vaarallinen kirje oli ajoittain jopa trillerimäisiä piirteitä saava tarina, kun Joanna ryhtyy selvittämään menneisyyden tarkoin vartioitua salaisuutta. Tietämättään Joanna on sohaissut mehiläispesää ja pian Joanna saa huomata ettei kehenkään voi luottaa. Silti tässäkin oli samat elementit läsnä kuin muissakin Rileyn teoksissa - jännittävä ja monikerroksinen juoni, kiinnostavia ja tunteita herättäviä henkilöhahmoja, koukuttava juoni, joka tarjoaa yllättäviä juonenkäänteitä, hengästyttävän jännittävä loppuhuipennus sekä myös ripaus romantiikkaa ja vakavia teemoja. Pidin tästäkin, vaikkei olekaan Rileyn parhaimmistoa. Silti ehdottomasti tutustumisen arvoinen viihderomaani, jossa päästään kurkistamaan hovin tarkoin varjeltuihin salaisuuksiin.