Kotimainen YA jyrää!

Olen lukenut viime aikoina aivan kertakaikkisen upeita kotimaisia YA -kirjoja. Olen ollut aivan häikäistynyt siitä miten upeaa ja tasokasta nuorille aikuisille suunnattua kirjallisuutta Suomessa ilmestyy, sillä ne tarjoavat todellisen haastajan kansainvälisille YA -kirjoille. Listaan nyt kolme vastikään lukemaani tähän postaukseen, sillä nämä kirjat ansaitsevat kaikki mahdolliset nostot, näkyvyyden ja kunnian mikä niille kuuluukin. 

Elina Pitkäkangas; Sang

Sang on YA -fantasiaa, joka oli ehdottomasti jopa kansainvälistä tasoa. Pidin tästä kirjasta niin paljon, että tuntui vaikealta luopua kirjan maailmasta viimeisen sivun käännyttyä. Mutta onneksi meitä Sang -faneja hemmotellaan syksyllä, kun sarjan toinen osa ilmestyy. 

Sang kertoo orvoista Kongin veljeksistä Daweista ja Qirenistä, jotka asuvat tulevaisuuden Itä-Aasiaan sijoittuvassa maailmassa pienessä vuoristokylässä. Veljekset tienaavat elantoaan salakuljettajina maailmassa, jossa ihmisarvo mitataan rahassa. Jokaiselle kansalaiselle on määritelty kansalaisvelka, joka tulee tiettyyn määräaikaan mennessä kuitata tai suuntana on työleirit. Veljekset koittavat maksaa kasvattisisarustensa sekä omaa velkaansa salakuljetuksesta saamilla rahoillaan. Onnettoman tapahtumaketjun seurauksen Dawei joutuu pidätetyksi ja maan pääkaupunkiin, jota hallitsee julma matriarkka. Kun mitään ei ole enää menetettävänä Dawein ainoa päämäärä on päästä takaisin vuoristokylään niiden ihmisten luo, joita hän eniten rakastaa.

Minä suorastaan hengitin tämän kirjan tahdin mukaan. Myötäelin vahvasti jokaisen kirjan tapahtuman, näin miljöön elävänä silmieni edessä, niin suurella taidolla Pitkäkangas on herättänyt maailmansa henkiin. Läpi kirjan lukijaa kalvaa jännitys siitä mitä kaikille henkilöhahmoille tulee tapahtumaan. Eikä Pitkäkangas suinkaan päästä päähenkilö Daweita tai lukijaa helpolla. Surin, olin vihainen, jännitin, innostuin ja tunsin koko tunteiden kirjon Dawein mukana koko vaiherikkaan tarinan ajan. Juoni oli koukuttava ja pidin erityisesti siitä, ettei tarina ollut ennalta-arvattava, vaan tarjosi yllätyksiä. Päähenkilö Dawei oli kirjan lukuisista mielenkiintoisista hahmoista kiehtovin. Hän oli monikerroksinen ja aidosti kiinnostava tyyppi. Hän kuuluu maansa vähemmistöön köyhänä ja hiljaisuusvalan vannoneena, mutta myös seksuaalisensuuntautumisensa puolesta. Kirja on myös sateenkaareva ja vie ihmisten monimuotoisuuden myös fantasiamaailmaan toimivasti. 

Pitkäkankaan luoma maailma on itämaisista kulttuureista ja erityisesti Kiinasta vaikutteita ottanut, mutta ei kuitenkaan jäljittele mitään täydellisesti. Pitkäkankaan oma mielikuvitus on luonut elementeistä omanlaisensa tulevaisuuden näkymän, joka on uniikki sekä UPEA! Maailmanrakennus oli mielestäni ensiluokkaista ja Pitkäkangas on osannut kuvailla miljöötä elävästi, kuten aiemmin mainitsinkin. Fantasia maailmaan on kungfun ja kiinalaisen energiaopin lisäksi tuotu dystopian aineksia sekä scifin elementtejä - kansalaisten ranteissa on rannekkeet, joiden avulla tapahtuu kaikki maksuliikenne sekä yksilöiden seuraaminen. Ilman ranneketta yksilöt eivät voi toimia yhteiskunnassa mitenkään itsenäisesti. Kansalaisvelka asettaa köyhät asukkaat eriarvoiseen asemaan, jos velkaa ei ole varaa maksaa on kohteena työleirit. Olen aistivinani tässä polarisoivassa asettelussa hieman myös yhteiskuntakritiikkiä tiettyjä itämaisia hallintoja kohtaan.

Sang oli rohkea, toiminnantäyteinen, vimmainen ja mieleenpainuva tarina. Ajoittain jopa hyvin väkivaltainen ja väkivallankuvaukset olivat hyvin graafisia. Silti se oli sopivasti linjassa kirjan hengen sekä maailman kanssa. Onneksi väkivallan ja lohduttomuuden vastapainona oli myös ystävyyttä sekä yhteisöllisyyttä, rakkautta tietenkään unohtamatta.


Oona Pohjalainen ja Adile Sevimli; Kärsimyskukkauuteaddiktio

Taisin tästä kirjasta enemmän kirjoittaa tammikuun luettujen postauksessa, mutta nostetaan tämä uudestaan esille vielä tämän otsikon alla. Koska upean kannen lisäksi tämän kirjan sisällys oli myös hieno. Minua kiehtoo kaikki noituuteen liittyvä ja tietokirjojen ohella uppoaa myös fiktiivset tarinat. Pohjalaisen ja Sevimlin romaani tarttuu tähän aiheeseen, joka on trendannut viime aikoina. Tai ainakin minusta tuntuu että noituus, new age, spiritualismi, henkisyys ja muut tähän kategoriaan linkittyvät aiheet ovat olleet enemmän esillä sosiaalisessa mediassa ja muuallakin. En tiedä elänkö itse jossain kuplassa asian suhteen, mutta koska aihe kiinnostaa minuakin, niin siksipä tähän kirjaan tarttuminen tuntui luonnolliselta.

Kärsimyskukkauuteaddiktio kertoo kahdesta nuoresta - maalta kaupunkiin muuttaneesta Junosta, joka on joutunut aikaisemmin salailemaan noituuttaan sekä kaupungissa asuvat Sadistaa joka tuntee vetoa pelättyyn mustaan magiaan. Juno liittyy kaupungissa noitapiiriin ja tutustuu Sadiin. Elämä kaupungissakin osoittautuu kuitenkin karuksi, sillä ihmiset tuhoavat noidille elintärkeää luontoa kiihtyvällä vimmalla, mikä uhkaa luonnosta kumpuavaa valkoista magiaa. Luonnonenergian ehtyessä tuonpuoleisesta energiansa saava musta magia houkuttaa Junonkin mukaansa. Onko valkoinen magia lopulta niin viatonta kuin sen väitetään olevan ja onko musta niin pahaa kuin maineensa perusteella voisi olettaa?

Noituuden ohella kirja käsittelee oman paikkansa löytämistä, ulkopuolisuuden tunnetta sekä ystävyyttä. Valkoinen ja musta magia on asetettu vastakkain ja ne koettelevat toistensa rajoja, kun noidat kärsivät yhteiskunnan vähemmistönä. Myös luontokatoon otetaan kantaa ihmisten tuhotessa elintärkeää luontoa kaupungistumisen tieltä. Samaistuin vahvasti luonnon hakkaamisen ja tuhoamisen aiheuttamaan tuskaan .Luontokato on iso ongelma ja luontoa tarvitsevat kaikki, siksi se onkin tärkeä teema ja myös ajan hermolla. Pidin myös siitä miten kirjassa oli kuvattu noituutta ja sen lisäksi myös henkilöhahmot olivat onnistuneita. Loppuratkaisu oli ehkä turhan hätiköity, kun aikaisemmin kirja oli nojannut rauhalliseen kerrontaan sekä tunnelmaan, mutta kokonaisuutena kirja vakuutti ja viihdytti. Toivoisin, että saisin lukea Junosta ja Sadista enemmänkin. Noitien kulttuurista ja noituudesta ylipäätään olisi voitu kertoa enemmänkin, joten aineksia seuraavaan kirjaankin olisi.

Annukka Salama; Ripley - nopea yhteys

Tätäkin olen hehkuttanut aikaisemmin, mutta nyt kun kirja valittiin Blogistania Kuopuksen voittajaksi, on hyvä nostaa kirjaa vielä uudestaan. Tämähän oli oikea herkkupala kirjaksi. Ensinnäkin Salaman kieltä ja henkilöhahmojen välistä nokkelaa sanailua oli erittäin nautinnollista lukea, mutta samaan aikaan Islan ja Antonin hitaasti kehittyvää slow burn -romanssia oli niin kutkuttavaa seurata, että kirjaa on lähestulkoon mahdotonta laskea käsistään.

Gamereiden maailmaan sijoittuvassa tarinassa lukiota käyvä Isla tunnetaan pelipiireissä nimellä Ripley. Damien on hänen online-kaverinsa, josta on tullut Islalle läheinen ja tärkeä. Islalla on kuitenkin periaate - hän ei halua tietää kuka Damien on IRL, sillä hän ei halua pilata pelisessioita ja juttelua sillä, että he saisivat tietää toistensa henkilöllisyydet. Damien kuitenkin vetää Islaa puoleensa kuin magneetti ja mahdollisuus tavata hänet Gameconissa kummittelee Islan mielessä. Kun Islan lukiossa aloittaa samaan aikaan raivostuttavan itsekeskeinen Anton, jonka kanssa Islan välit lämpenee, ei hän tiedä enää voiko verkossa syntyvä ystävyys  ja yhteys päihittää tosielämän tunteet.

Itse en ole gamer, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Tykkään kyllä pelata, mutta en online -pelejä. Tunnistin suurimman osan kirjassa mainituista peleistä, mutta en kaikkea gamer -huumoria. Se ei silti haitannut, sillä opin kirjaa lukiessa valtavasti uutta ja oikeastaan aiheen vähäinen tunteminen ei haitannut lukukokemusta ollenkaan. Kirjassa pysyy kyllä mukana ja sen huumori puree noobeillekin. Enemmän kirja kuitenkin keskittyy ihmissuhteisiin ja Islan sekä Antonin suhteen rakentumiselle, vaikka pelaaminen onkin olennainen osa kirjan teemaa sekä juonta. Sitä ei kuitenkaan kannata jännittää tai ajatella, ettei lue kirjaa kun ei ymmärrä pelaamisesta mitään. Tämän voi lukea, vaikka ei asiasta tosiaan paljoa tiedä, kaikkihan nyt kuitenkin ainakin teoriassa tietää mitä pelaaminen on ja kirja kertoo kyllä lopun tarvittavan.

Salama on taidokas kirjoittaja, tätä kirjaa oli nautinnollista ja niin kutkuttavaa lukea, että kirja tekee mieli aloittaa alusta heti loppuun päästyään. Vaikka juoni oli paikoitellen ennalta-arvattava, kaikki kutina syntyykin siitä miten oletettavaan loppuratkaisuun päädytään, mikäli edes arvaa oikein. Tälle kirjalle kyllä iso suositus. Niinkuin myös kummallekin yllä mainitulle.




Kommentit

  1. Mulla just noitakirja kesken ja Ripley oottaa hyllyssä. Sang on lukulistalla ja se kiinnostaa tosi paljon!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti