Huhtikuun luetut

Tämä postaus sisältää mainoslinkkejä Adlibrikselle

Uskomatonta, että nyt eletään jo toukokuuta. Kesä on jo aivan nurkan takana, vaikka juuri plussan puolelle kipuava elohopea mittari ja tiukassa istuvat lumikinokset eivät oikein hengi kesän saapumista. Lapsilla on koulua enää muutama viikko jäljellä, ja sitten he saavat kirmata kesälaitumille. Itse odotan eniten aamuja, kun herätyskellon saa kytkeä pois päältä, ja kun pääsen laittamaan uuden talomme pihapiiriä oman näköiseksi sekä istuttamaan kurkkujen ja tomaattien taimet kasvulaatikoihin. Kukka haaveilutkin olen aloittanut, vaikka sieluni sykkii silti enemmän ruokakasvien kasvattamiselle ja lavakaulusviljelylle kuin kukkien istuttamiselle. Kyllä kesäkukat kuitenkin mukavasti piristävät pihapiirin ilmettä ja luovat tunnelmaa.

Huhtikuussa luin yhteensä kolmetoista kirjaa. Mukaan mahtui viiden tähden kirjoja sekä keskinkertaisia teoksia. Mutta noin yleisesti ottaen huhtikuu oli erinomainen lukukuukausi. Huhtikuussa luin seuraavat kirjat.

Victoria Schwab: City of Ghosts

Kirjaston uutuushyllystä löytämäni Schwabin Cassidy Blakesta kertovan sarjan aloitusosa oli vähän sellainen villikortti. Uskalsin lainata tämän englannin kielisen teoksen, sillä kirja oli varsin ohut ja teksti hyvin väljästi ladottua. City of Ghosts kertoo nuoresta Cassidystä, jonka vanhemmat kirjoittavat kummitustarinoita, ja ovat aikeissa julkaista tv-sarjan, joka käsittelee kummituksia ja paranormaaleja ilmiöitä. He eivät kuitenkaan tiedä, että heidän tyttärensä paras ystävä on kummitus. Juurikin sen pojan kummitus, joka pelasti Cassidyn hengen, kun tämä meinasi hukkua. Cassidyn vanhemmat matkustava tv-sarjan tiimoilta Edinburghiin, jota pidetään yhtenä maailman kummittelevimpina kaupunkina. Cassidy pääsee vanhempiensa mukaan, mutta matkasta muodostuu vaarallisen ikimuistoinen tytölle, joka näkee kuolleita.

Rakastan oikein kunnon kummitustarinoita. Mitä pelottavampi, sen parempi. Tunnelmaltaan tämä nuorille suunnattu kirja ei ollut mitenkään kovin pelottava, vaikka saattaa herkemmältä lukijalta saada ihokarvat nousemaan pystyyn. Itse olisin kaivannut vielä synkempää ja painostavampaa menoa. Mutta muuten pidin kyllä tästä tarinasta, josta tuli hieman aavekuiskaaja konsepti mieleen. Siis se tv-sarja, joka tuli joskus vuosia sitten. Se, jossa nainen näkee kuolleita ja hänen tehtävänään on auttaa heidät tuon puoleiseen. Schwab on kuitenkin maustanut tätä konspetia vähän pidemmälle, sillä Cassidylla on kyky siirtyä niin sanotun verhon toiselle puolelle. Myös Jacobin, kummitusbestiksen, mukana olo luo omia haasteitaan, joihin varmasti tartutaan seuraavissa osissa. Oletan, että Cassidyn vanhempien tv-ohjelma vie perheen uuteen kaupunkiin, jossa Cassidy kohtaa taas uudet henkimaailman ongelmat. Helposti luettava tarina oli sopivan koukuttava, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan jo monissa kauhuelokuvissa ja kirjoissa käytetyt elementit toimivat Schwabin kirjassa hyvin yhdessä. Jonkin verran osasin kyllä arvata tapahtumia ennalta, mutta siitä huolimatta olen utelias näkemään mihin Cassidyn ja hänen vanhempiensa matka vie seuraavaksi. 

Annoin kirjalle 3 , 5/ 5 tähteä! Jos kiinnostuit kirjasta, voit ostaa sen omaksesi *täältä!

Stephanie Garber: Olipa kerran särkynyt sydän

WSOY, 2022. Suom. Kaisa Kattelus

Pidin valtavasti Garberin Caraval-trilogiasta, vaikka siinä omat   ontumisensa olikin. Garberin luoma maailma on kuitenkin  kiehtova fantasiamaailma kohtaloineen päivineen. Mukavan       synkkä, helposti ymmärrettävä, mutta silti ihanan taianomainen. Garberin uuden sarjan aloitus sijoittuu aikaan Caraval-trilogian jälkeen ja maailma laajentuu Valendan ulkopuolelle, kun uuden päähenkilön, mukavan säpäkän Evangile Foxin matkassa päästään kauas Pohjolaan ja sen mysteerien äärelle. Garberin kerronassa, niin hahmon rakentelussa kuin maailman rakentelussa voi huomata selkää kehistystä, sillä minun täytyy myöntää, että Olipa kerran särkynyt sydän on jopa parempi kuin alkuperäinen Caraval-trilogia. 

Caravaleissa yhdeksi minun suosikkihahmoista nousi Herttaprinssi eli Jacks. Olin siis enemmän kuin mielissäni, kun huomasin hänen olevan keskeisessä roolissa tässä uudessa kirjassa. Jacks on mukavan kompelksinen hahmo, sellainen tunteeton pahapoika, jonka pinnan alla tuntuu kytevän jotain pehmeää ja hempeää. Viis siittä, että kirja väittää ettei Jacksilla ole sydäntä. Kieltäydyn uskomasta moista, ja saatan pettyä jos uumoiluni mahdollisesta kytemisvaiheessa olevasta slowburn romanssista osuvat väärään. Olipa kerran särkynyt sydän tuo vielä enemmän tietoa tästä kohtalosta, mutta ei kuitenkaan vielä tarpeeksi, niin että janoni olisi tyydytetty. Tuntuukin todella pitkältä ajalta odottaa seuraavan osan ilmestymistä suomeksi. 

Myös Evangelinen henkilöhahmossa oli enemmän syvyyttä kuin aiemman trilogian siskoksissa, sillä Evangeline itsessään saa enemmän sävyjä ja inhimillistä hajontaa mitä Donatella ja Scarlett yhteensä. Evangelinessa on luonnetta ja pidän siitä! Juoni koukuttaa siinä missä Garberin edellisetkin kirjalliset tuotokset. On mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Garber Pohjolan mysteerit kuljettaa. En osaa yhtään arvata tulevaa, mikä on mukavan kutkuttavaa. Mitä vain voi vielä tapahtua. Garberin eläväistä kuvailua on nautinnollista lukea, sillä se herättää Pohjolan eloon lukijan silmien edessä. Yksi asia kirjassa oli kuitenkin mikä vähän tökki, sillä hyvä Garber, mitä ne oli ne vampyyrit? Minusta ne tulivat ihan puskista ja tuntuivat suoraan sanottuna irrallisilta muuhun tarinaan ja koko maailmaan nähden. Ihan oikeasti vampyyreja? Onneksi ne ei sentään kimaltaneet auringossa.

Annoin kirjalle 4,5 / 5 tähteä! Jos haluat upota kiehtovaan fantasiamaailmaan, voit tilata kirjan omaksesi *täältä.

Freida McFadden; Kotiapulainen

Otava 2023. Suom. Jussi Kivi

Tässä yksi tämän kevään must read psykologisista trilleireistä. Juuri vankilasta vapautunut Millie saa töitä kotiapulaisena newyorkilaisesta perheestä. Winchestereiden koti tuntuu oikealta paratiisilta verrattuna autoon, jossa Millie on joutunut asumaan viime kuukaudet. Työ vaikuttaa helpolta ja kaikki sujuukin aluksi kuin unelma. Onneen alkaa kuitenkin pian tulla säröjä, kun perheen äiti Nina alkaa käyttäytymään oudon vihamielisesti Millietä kohtaan. Hiljalleen talon ilmapiiri alkaa käymään yhä painostavammaksi, mutta Milliellä ei ole mitään muuta paikkaa minne mennä. Kuka muu haluaisi ehdonalaisessa olevan vangin palkata? Onneksi perheen isä Andrew auttaa Millietä kestämään Ninan oikut ja kiukuttelut.

Paljon trillereitä lukeneena kirja ei sinänsä tarjoa hurjasti mitään uutta. Osasin hieman aavistella tulevia juonenkäänteitä ja toki kirjailija antaakin niistä hienoisia vihjeitä valveutuneelle lukijalle. Mutta yllätysshokkimomentti, jonka kirja tarjoaa on silti varsin kutkuttava. Minua kiehtoi enemmän se miten inhottavaksi lähes kaikki kirjan henkilöhahmot olivat pohjimmiltaan kuvattu. Vaikka kaikki ei todellakaan ole aivan niin yksinkertaista kuin ehkä ensivilkaisulta näyttää, ovat kirjan henkilöhahmot kirjoitettu niin, että ne herättävät varmasti lukijassa voimakkaita tunnereaktioita. Ja ainakin minun kohdalla McFadden onnistui siinä erinomaisesti. Juoni on punottu kronologiaa rikkoen ja niin taidokkaasti, että kirjan pois laittaminen tuntuu lähes mind gamelta hitaan alun jälkeen. Sen jälkeen kirja nappaa sinut kuin varkain, eikä tarinasta irtautuminen käy enää tuosta noin vaan, kun tahto ja arkirealismi käyvät taistoa pään sisällä aivojen huutaessa vielä yhtä sivua. Kirja on ollut paljon esillä ja kerännyt paljon kehuja. Liityn kuoroon, ja jos suosittelen jotain trilleriä tämän kevään uutuuksista lukemaan, on se tämä. 

Annoin kirjalle 4,5 / 5 tähteä! Jos haluat tutustua tähän kevään järisyttävimpään psykologiseen trilleriin, voit tilata sen omaksesi *täältä.

Holly Ringland; Alice Hartin kadonneet kukat

Koskettava tarina, joka sijoittuu Australian paahtavan auringon alle. Kirjassa seurataan orvoksi jäävän Alicen kasvu- ja selviytymistarinaa aina lapsuudesta aikuisuuteen. Kun Alicen vanhemmat kuolee, siirtyy nuori Alice isoäitinsä luokse asumaan. Alice ei juuri tiedä kukkatilaa pitävästä isoäidistään mitään, sillä hän ei ole saanut koskaan tutustua tähän. Varttuessaan hän joutuu kohtaamaan sukunsa varjellut salaisuudet, jotka ovat vaikuttavat vuosien takaa myös suuresti Alicen omaan elämän kulkuun. Juuri nuo salaisuudet ja kiehtova perhetarina, jotka vaikuttavat vahvasti Alicen hauraan henkilöhahmon takana on se tekijä, joka naulitsee lukijan kirjan äärelle. Pidin tarinasta kovasti sekä juoniratkaisuista, vaikka jälleen paljon lukeneena osasin arvata tapahtumien kulkua hieman etukäteen. Joskus ihan harmittaa, että on niin herkistynyt huomaamaan tarinan sekä kerronnan eri nyansseja niin herkästi. Harvoin oikein mikään enää yllättää ja olisi niin ihanaa yllättyä.

Alicen perheen tarina on traaginen, mutta silti tarina itsessään ei ole pelkästään toivoton, vaan siitä löytyy lämpöä, rakkautta sekä hyvyyttä. Itse jäin kaipaamaan enemmän syvyyttä sivuhahmoihin, sillä monessa hahmossa olisi ollut potentiaalia vielä enempäänkin. Kokonaisuuden parissa viihdyin oikein mukavasti kuitenkin. Ihastuttavinta tässä oli, miten Ringland on tuonut kukat osaksi teosta, sillä ne ovat tärkeä elementti itse tarinassa. Jokainen luku alkaa pienellä tietoiskulla kasvista, joka on jollain tavalla teemaltaan tai aivan konkreettisesti relevantti kappaleen tapahtumien kannalta. Tietoiskut tarjosivat paljon uutta kasvitietoutta minulle ja rakastin sitä, miten vahvasti kasvit ja luonto ovat läsnä kirjan jokaisella sivulla. Jos pidit Delia Owensin Suon villistä laulusta tai Miran Cowley Hellerin Paperipalatsista, saattaa Alice Hartin kadonneet kukat olla juuri sinua varten.

Annoin kirjalle 3, 5 / 5 tähteä. Jos haluat tutustua tähän kaunis kantiseen romaaniin, voit tilata sen *täältä.

Anna James; Tilly ja seikkailujen kartta

HarperCollins 2022. Suom. Jade Haapasalo

Olemme edenneet lasten kanssa Tilly ja kirjamatkaajat-sarjassa jo kolmanteen osaan, jossa Tilly matkustaa ystävänsä Oskarin kanssa Amerikkaan. Heidän epätoivoisena tehtävänään on löytää arkistonhoitajat muutaman hupsun vihjeen avulla, sillä saduksi luullut arkistonhoitajat voivat olla ainoa keino pysäyttää Englannin salakirjaston johdossa olevat Underwoodit, jotka uhkaavat tuhota koko kirjataian. Matkasta muodostuu varsin vaarallinen seikkailu, mutta onneksi Tilly ja Oskar ovat nokkelia lapsia, jotka ovat selviytyneet jo mitä mielikuvituksellisimmista seikkailuista. Sitä paitsi he saavat apua aivan odottamattomalta taholta.

Uuteen Tilly-kirjaan tarttuessa jännittää aina vähän, missä tutuissa ja itselle vähemmän tutuissa kirjoissa Tilly tällä kertaa matkustaa. Olen aikaisemminkin sanonut, että olen Tillyn ja hänen ystäviensä kyvystä matkustaa kirjoissa enemmänkin kuin kateellinen. Siksipä sarjan kirjat ovat oikein herkkua lukutoukille. Lisäksi sarjan kirjat viihdyttävät toiminnallisilla tarinoillaan ja yllättävillä juonenkäänteillään myös niitä, joille kirjoissa mainitut kirjat eivät välttämättä ole entuudestaan suuremmin tuttuja. Ehkä ne ovat easter eggejä meille vanhemmille, jotka kirjoja ääneen lapsille luemme ja niille lapsille, jotka ovat laajemminkin kirjallisuuteen tutustuneet. Epäilen silti, ettei kovin monelle alakouluikäiselle ole Kesäyönunelma ja William Shakespeare kovinkaan tuttuja. Ainakaan Suomessa. Mutta onneksi yksityiskohtien tunteminen ei seikkailujen tahtia hidasta. James on luonut tarinan, joka kiehtoo osasta toiseen ja saa aina janoamaan uuden osan pariin. Vaikka kirjat on suunnattu ensisijaisesti varhaisnuorille, voin sanoa että kirjat ovat herkkua myös aikuiselle lukijalle. Joten rohkeasti vain Tillyn ja Oskarin kanssa seikkailemaan tarinoiden kerroksiin. Meillä 8-vuotias tykkää niin kovasti näistä kirjoista, että hän kertoi suositelleensa sitä kaverilleenkin.

Tilly ja kirjamatkaaja-kirjat ovat aina 5 / 5 tähteä. Jos et ole vielä tutustunut Tillyyn ja kumppaneihin, sarjan ensimmäinen osa löytyy *täältä, toinen osa *täältä ja tämä kolmas *täältä.

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä

Lynn Messinan Murha paremmissa piireissä oli leppoisa cozy crime kirja, joka sijoittuu historialliseen miljööseen. Kirjasta houkui tunnelma, jossa Agahta Christie kohtaa Jane Austenin. Beatrice Hyde-Clarke kutsutaan kasvattiäitinsä ja -sisariensa kanssa Englannin järviseudulla sijaitsevaan kartanoon vierailulle. Kyseessä on parempien piirien tilaisuus, jossa naimaikäiset perheiden nuorikot saavat mahdollisuuden tavat toisiaan ja hyvällä lykyllä asiat etenevät aina avioliittoon asti. Beatrice ei kuitenkaan ole osa avioliittopeliä, sillä hän on jo 26-vuotiaana liian vanha, eikä hänellä ole myöskään myötäjäisiä turvanaan. Erään uuvuttavan seurapiiri-illan jälkeen Beatrice löytää kirjastosta ruumiin. Paikalla on myös nuori ja komea Kesgraven herttua, joka on tavoiteltu poikamies ja raivostavuuteen asti itsetietoinen ylimys. Herttua julistaa kuoleman itsemurhaksi, mutta Beatrice ei suostu nielemään selitystä. Niinpä hän alkaa selvittämään hämärää kuolemantapausta itsekseen ja pian epäiltyjen listalla on koko kartanossa majaileva seurue.

Beatrice toi mieleen nokkelalla älyllään neiti Marplen ja maalaiskartanossa käytävä avioliittopeli ja korulauseinen parempiosaisten seuraelämä taas Jane Austenin kuuluisat romaanit. Messinä yhdistää näitä elementtejä ja perinteistä murhamysteeriä huumorilla höystäen ja suhteellisen onnistuneesti. Minulle kirja ei ollut kuitenkaan juonellisesti mitenkään erityisen yllättävä, ja olisin toivonut juonen olevan vetävämpi. Hitaan kerronnan ystäville ja rauhallisista murhatarinoista pitävälle kirja on kuitenkin varmasti mieleinen. Minulle kirja oli sellainen ihan kiva lukukokemus, joka tuli lukaistua nopeasti loppuun. Annoin kirjalle 3 / 5 tähteä! Jos historialliseen miljööseen sijoittuva murhamysteeri kutkuttelee, löytyy kirja täältä.

Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet

Otava, 2021. Suom. Christina Sandu

Rooney on niitä kirjailijoita, joita ylistetään ympäri kirjasomea. Pidin itse valtavasti Rooneyn Normaaleista ihmisistä, kun taas Keskusteluja ystävien kesken jätti hieman kylmäksi. En oikein kokenut olevan kirjan kohderyhmää. Sama ongelma minulla oli tämänkin kirjan kanssa, joka omalla kohdallani sijoittui Rooneyn kirjoista kehnoimmaksi. Kaunis maailma, missä olet kertoo irlantilaiskirjailija Alicesta, joka tapaa varastossa työskentelevän Felixin tinderin kautta. Muutaman kerran näkemisen jälkeen Alice pyytää Felixia kanssaan Roomaan. Alicen paras ystävä yrittää Dublinissa toipua kipeästä erosta, ja päätyykin suhteeseen lapsuudenystävänsä kanssa. Kirjan päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, ja suoraan sanottuna se kaikki soutaminen ja huopaaminen oli hieman rasittavaa. Olen niin kaukana omassa elämässä niistä ajoista, missä kirjan päähenkilöt olivat omissa elämissään. Kirjan kantavia teemoja ovat ystävyys, rakkaus ja seksi, eli periaatteessa hyvin yleismaailmallisia aiheita, mutta ei tämä silti lähtenyt. En pystynyt samaistumaan päähenkilöiden elämän ja maailman tuskaan ollenkaan. Ei tällaisen naimisissa olevan kolmen lapsen äidin arkielämä oikein kohtaa näiden uraa uurtavien citysinkkujen maailman kanssa ollenkaan.

Kirja on enemmän sellaisille parikymppisille suunnattua kirjallisuutta, joka kolahtaa varmasti kovaa kun kirjan kanssa löytää samaistumispintaa. Rooney osaa kyllä kirjoittaa hyvin, sitä en kiellä. Välillä luin oikein suurella mielenkiinnolla joitakin kohtia kirjassa ja nautin Rooneyn kielestä, mutta sitten toisaalla taas pyörittelin silmiäni kaikelle sille paasaukselle ja sille miten kaikki oli niin hirvittävän vaikeaa. Ja sitähän elämä kyllä on, mikään ei ole yksinkertaista ja helppoa. Ei varsinkaan nuorena aikuisena, jolla elämä siintää vielä edessä, mutta paineita on kuitenkin monenlaisia ympäröivän yhteiskunnan ja ihmisten odotusten puolesta. Ymmärrän siis täysin sen, miksi Rooneyn kirjat ovat niittäneet niin paljon suosiota lukijoiden parissa. Ehkä olen vain jo liian keski-ikäinen henkisesti, kaiken lisäksi vielä melko maalainen näin Suomenkin mittapuulla. Minulle kuitenkin tämä teos oli vain 3 / 5 tähteä, mutta jos Rooneyn uusin teos kiinnostaa niin sen löytää täältä. 

Anu Silfverberg: Sinut on nähty

Kaikki alkoi elokuva-alan mee too-kampanjasta, joka oli työsuojelu asia. Se kuitenkin avasi naisten silmiä ja he alkoivat nähdä epäkohtia muuallakin. Suhtauduttiin kriittisesti taiteen kaanoniin ja alettiin laskemaan puuttuvia naisia. Tässä kirjassa Silfverber käsittelee esseissään katseen valtaa ja kenen silmillä täällä oikein katsotaan ja kuka tarinoita oikein kertoo. Silfverberg kirjoittaa aiheesta hyvin samaistuttavasti ja lähestyy vaikeaa aiheitta otteella, joka aivan hämmästyttää. Naisten raivo on ollut viime aikoina tapetilla monessa suhteessa ja Silfverberg tuo uuden puolen siitä esille tällä kirjallaan. Minä niin pidin tästä kirjasta, kuuntelin äänikirjan jokaisen sanan tarkasti, janoten. En edes tiennyt tarvitsevani tätä kirjaa elämääni, mutta heti kuunneltuani kirjan olin vakuuttunut siitä, että tämä oli juuri se puuttuva näkökulma, jota aiheesta kaipasin. Olen iloinen, että omaksuin kirjan avulla uuden näkökulman, tai en uutta, en vain ole tullut aktiivisesti ajatelleeksi koko aihetta, ja avarsi näkemystäni.

Sinut on nähty on feministinen, silmiä avaava kokoelma esseitä. Esseet on kirjoitettu erinomaisesti ja minua alkoi aivan harmittamaan, kun kirja loppui kesken. Olisin voinut kuunnella lisääkin. Upeasti rakennettu kokonaisuus tärkeästä aiheesta, joka on samaan aikaan raivostuttavan oikeassa ja viiltävän tarkkanäköinen. Silfverberg kirjoittaa katseesta, sen vallasta, sen kohteena olemisesta ja erityisesti kuvien -liikkuvien ja liikkumattomien- kontekstissa. Silfverberg käyttää nasevaa ja viiltävää huumoria tykittäessään elokuva-alan sukupuolittuneisuudesta, kuinka kapeaa useiden elokuvien esittämä naiskuva on, miten miehinen katse kattaa niin monia itsellekin rakkaita elokuvia. Onneksi itseään kyseenalaistaen Silfverberg pureutuu myös siihen, miten suhtautua niihin taideteoksiin, jotka me too on saanut esille erilaisessa valossa.

Todella mielenkiintoinen teos! 5/5 kuuntelu kokemus. Tähän teokseen olisi mukavaa palata myöhemmin uudemmankin kerran.  Kirjasta on ilmestymässä pokkaripainos ja sen voi ostaa itselle myös ääni-tai e-kirjana täältä.

Arttu Tuominen: Verivelka

WSOY, 2019. 

Arttu Tuomisen Delta-sarja on kerännyt faneja kotimaisista lukijoista. Myös ei-dekkarifanien keskuudesta. Eikä ihme, sillä sarjan aloittava Verivelka oli loistava dekkari. Se ei ollut sellaista rikoskirjallisuuden peruskauraa. Itse en nykyään enää ole kova dekkarien ystävä, sillä suoraan sanottuna genren kirjojen toisteisuus hieman kyllästyttää ja minä kyllästyn helposti. Verivelka oli virkistävän erilaista luettavaa. 

Porin Ahlaisissa tapahtuu raaka murha, mutta poliisin näkökulmasta se on varsin tavallinen surmatyö. Iso ryyppyporukka viettää railakasta iltaa ja yksi puukotetaan kuoliaaksi. Tapauksella on paljon silminnäkijöitä, vaikka kukaan ei tunnu jäävän suuremmin suremaan uhria, jolla on väkivaltainen tausta. Komisario Jari Paloviita kuitenkin hätkähtää kuullessaan surmaajan nimen, sillä lapsuudessa  surmaaja oli Jarin paras ystävä. Rikkinäisestä kodista tullut tinkimätön ystävä, joka oli valmis puolustamaan Jaria tiukan paikan tullen. Paloviita kokee olevansa paljosta velkaa aikuisuudessa syrjäytyneeksi joutuneelle ystävälleen. Tarinasta keriytyy auki koko ajan uusia kerroksia, kun toisessa aikatasossa palataan Jarin lapsuuteen ja nykyisyydessä Jari yrittää salassa saada selville surman taustoja. Olin ihan koukussa heti ensi metreiltä. Oikeastaan itse surma tuntui olevan vain sivujuoni suuremmassa kokonaisuudessa. Juonne, joka sitoo kaksi erillistä aikatasoa toisiinsa. Lopulta murhaaja ei olekaan se, joka on kirjassa eniten "sekaisin", sillä rikostutkijat tuntuvat olevan myös hieman epävakaita, mutta silleen hyvällä ja kiinnostavalla tavalla. Tokihan Tuominen hyödyntää tässä rikoskirjallisuuden kuluneita kliseitä - rikostutkija sössii siviilielämässä kaiken ja turruttaa päänsä päihteillä, mutta Tuominen saanut luotua hahmoihinsa psykologista syvyyttä, joka puhutteli ainakin tätä lukijaa. Jokainen kirjan henkilöhahmoista on kiinnostava. 

Pidin enemmän menneisyyteen sijoittuvasta aikatasosta, jossa perehdyttiin Jarin lapsuuteen ja samalla myös uhrin taustoihin. Menneisyydestä löytyy tragedia, jonka selviämistä odotin kieli pitkällä läpi kirjan. Mutta tämän sopan selvittäminen ei suinkaan päädy ensimmäiseen kirjaan, vaan poikkeuksellisesti tämän rikoksen kohdalla jatketaan vielä kirjasarjan seuraavaan osaan. Tämäkin ratkaisu ilahdutti minua, ettei menty niin kuin yleensä, että ensimmäisessä osassa ratkotaan joku murha, joka liittyy rikostutkijan menneisyyteen  ja seuraavassa osassa sitten jotain toista murhaa, joka myös kytkeytyy jollain tapaa jonkun keskeisen henkilöhahmon menneisyyteen. On aina piristävää, kun kirjailija murtaa totuttuja kaavoja ja onnistuu yllättämään. Odotan innolla, että pääsen seuraavan osan kimppuun. Tästä tarinasta vaikuttaa kehkeytyvän paljon oletettua syvempi ja sotkuisempi vyyhti, mahtavaa!

Kiinnostavien henkilöhahmojen ja tarinan lisäksi myös kerronta on sujuvaa. Se veti minut suoraan tapahtumien keskipisteeseen ja huomasin, että Jarista ja hänen ystävästään alkoi muotoutua minulle läheisiä väkisinkin. Annoin kirjalle 4, 5 / 5 tähteä heti lukemisen jälkeen Goodreadsissa, mutta pienen pureskelun jälkeen olen valmis nostamaan tähdet täyteen 5 / 5 luokitukseen. Jos haluat tutustua Jariin ja tähän sotkuiseen rikosvyyhtiin, löydät kirjan täältä.

Stephen King: Satumaa

Tammi 2023. Suom. Ilkka Rekiaro

Satumaa on Kingin fantasiaromaani, joka oli vähän kuin Liisan kieroutuneet seikkailut Ihmemaassa. Vanha erakkona elävä Howard Bowditch jättää kaiken omaisuutensa teinipoika Charlie Readille. Niin talon, visusti lukitun vajan kuin myös vanhan koiransa Radarin. Howard on jättänyt Charlielle vanhan c-kasetin, jolla Howard kertoo uskomattoman tarinan vajassa olevasta kaivosta, jonka pohjalta löytyy rinnakkainen vääristynyt satumaailma. Charlie laskeutuu kaivoon ja sen jälkeen hän on osa satumaailman ikuista hyvän ja pahan välistä taistoa. 

Tämä tarina oli vähän kuin pilalle mennyt huumetrippi. Tai minkälaisen sen voisin kuvitella olevan. Satumaa oli niin sekaisin kuin satumaa nyt voi olla. Pidin kirjassa enemmän alkupuoliskosta, kaikesta ennen sitä hetkeä kun Charlie laskeutuu koiran kanssa satumaailmaan. Tai vielä ensimmäiset hetket tuossa kummallisessa maailmassa olin yhtä utelias kuin Charlie saamaan selville, että mitä ihmettä tuossa maailmassa on oikein meneillään. Halusin tietoa Empisistä ja sitä riivaavasta sairaudesta. Ilahduin myös intertekstuaalisista viittauksista aina kun niitä bongasin. Sitten tarina alkoikin mennä niin laukalle, kaikki tuossa maailmassa oli enemmän tai vähemmän vinksallaan. Siinä vaiheessa, kun Charlie joutuu vangituksi minulla meni maku koko kirjaan. Oikeastaan alun lisäksi kirjassa ei ollut muuta hyvää kuin Radar, koska koirat on heikkouteni. Loppua kohden, vaikka seikkailu Empisissä muuttui vaarallisemmaksi, niin kirja muuttui puuduttavammaksi. Jopa loppuhuipennus oli itselle melkoinen antikliimaksi. 

Kingin teoksissa tuntuu olevan melkoisesti hajontaa. Joistakin kirjoista tykkään kuin hullu puurosta, sitten on näitä teoksia että mietin lähinnä kesken jättämistä. On myös niitä, jotka olen jättänytkin kesken, kuten viimeisimpänä Kolkuttajat ja aikoinaan Tappaja-auto Christinen. Aivan kamalaa kuraa kumpikin. Miksi pitää lempikirjailijan kirjoittaa tällaisia kirjoja, jotka uhkaa horjuttaa kirjailijan asemaa omien lempparien joukossa? Olisin niin kovasti halunnut pitää tästä teoksesta. Se oli kuitenkin liian omituinen. Mielestäni King on parhaimmillaan kirjoittaessaan kauhua. Tämä ei kyllä mennyt jatkoon, ei vaikka Radar oli ihana.

Annoin kirjalle 2,5 / 5 tähteä, mutta jos kiinnostaa lukea vinksahtaneesta satumaailmasta niin Kingin uutuuden löydät täältä.

Ruth Druart: Hetki ennen lähtöä

Sitruuna 2023, suom. Elina Salonen

Olen hehkuttanut tätä kirjaa Instan puolella stooreissa niin paljon, että ihmisiä varmaan alkaa jo kyllästyttämään, kun hehkutan tätä joka puolella. Lisäksi minun oli kirjoitettava ihan oma postauksensa näistä Druartin itkettävän koskettavista kirjoista, jossa hehkutan tätäkin kirjaa vuolain sanoin. Julkaisen sen hieman myöhemmin. Hetki ennen lähtöä kruunasi huhtikuun lukusaldon täydellisellä lukukokemuksella, joka itketti minua ja herätti niin paljon tunteita. Olen hehkutuksillani saanut jo muutaman ihmisen innostumaan kirjan lukemisesta, ja olen ehkä hieman kateellinen heille, jotka lukevat tämän kirjan ensi kertaa. Sitä tunnetta, kun lukee tämän tietämättä loppuratkaisun riipivyydestä mitään, ei saa takaisin enää millään. 

Pariisissa vuonna 1944 Élise Chevalier suree sodassa kaatunutta sulhastaan. Nyt nuori nainen haluaa tehdä oman osuutensa sodassa. Sébastian Kleinhaus on taistellut jo neljä vuotta sodassa, johon hän ei usko. Hän häpeää univormuaan ja sitä, mitä se edustaa. Vuonna 1963 18-vuotias Joséphine Chevalier löytää syntymätodistuksensa ja saa tietää, että hänen isänsä ei ole se kenen hän luuli olevan. Kaikki nämä tarina punoutuvat henkeäsalpaavaksi kokonaisuudeksi, joka repii sielua ja itkettää niin moneen otteeseen, että nenäliina kannattaa varata lähettyville. Druart kirjoittaa niin hyvin, tämä kirja on täydellinen 5 / 5 tähden lukukokemus! Jos haluat lukea tämän sydämeen käyvän tarinan, löydät sen täältä.

Magdalena Hai: Sarvijumala

Otava 2023

Lauri herää sairaalasta auto-onnettomuuden jälkeen. Hän on selviytynyt nipin napin kuoleman käsistä. Äiti on kuitenkin kuollut ja isäkin makaa tiedottomana sairaalan osastolla. Kun Lauri aloittaa toipumisensa pikku kylässä tätinsä luona, on hänellä kuitenkin tunne ettei kaikki ole aivan kunnossa. Kuolleet ilmestyvät Laurille ja naapurin arvoituksellinen Vilja-Maaria tuntuu luisuvan kuoleman syliin. Lopulta ikkunan taakse ilmestyy kammottava sarvipäinen otus ja Lauri alkaa näkemään levottomia sekä pelottavan todentuntuisia unia. 

Ah, tässä kirjassa oli juuri sitä old school kauhuelokuvista tuttua kummitustunnelmaa, joka nostattaa ihokarvat pystyyn. Sarvijumala on nuorille suunnattua kauhua ja sen päähenkilönä on poika, mikä on myös iso plussa. Tarina on kuitenkin oikeasti creepy ja tykkäsin siitä niin paljon, että ihan naurattaa. Ei kannata kuitenkaan säikähtää, kirja ei ole liian pelottava. Ei sellainen, että sen takia menettäisi yöuniaan. Hain erinomaisen kerronnan siivittämänä tarina etenee jouhevasti, ja käsittelee jännittävien tapahtumien ohella tärkeitä teemoja surusta ja luopumisesta, mutta myös ystävyydestä. Sarvijumalan sivumääräkään ei päätä huimaa, joten kirja sopii erinomaisesti myös sellaisille, jotka etsivät nopeaa ja helppoa luettavaa. Hyytävä tunnelma vetoaa kauhuelokuvien ystäviin ja kiinnostava tarina saa unohtamaan, että ylipäätänsä edes lukee kirjaa. Erinomaista kotimaista nuorille suunnattua kirjallisuutta, joka ei turhia päätä silittele, mutta tarjoaa rivien välissä myös asiaa. Annoin kirjalle 4 / 5 tähteä ja jos kiinnostaa tämä kauhu-uutuus se löytyy täältä.

Kirja saatu kustantajalta.