Kristin Hannah: Satakieli

"Elämä natsien miehittämässä Ranskassa on kovaa. Vianne, jonka mies on rintamalla, on valmis mihin tahansa pitääkseen perheensä hengissä - jopa yhteistyöhön miehittäjien kanssa. Pikkusisko Isabelle on Viannea kapinallisempi ja uhkarohkeampi. Hän rakastuu partisaaniin, liittyy vastarintaliikkeeseen eikä epäröi panna henkeään alttiiksi toisten puolesta. Kumpikin sisarista luovii sota-ajan melskeissä parhaan kykynsä ja omantuntonsa mukaan. Näennäisen erilaisia luonteita yhdistää sitkeys, ja vaikka elämänarvot ja toimintatavat eivät kohtaa, ovat tavoitteet samat: vapaus ja rakkaus."

Kirstin Hannah on minulle tuttu nimi kirjallisuuden maailmasta, mutta koskaan aikaisemmin en ole hänen tuotantoaan lukenut. Vaikka hänen kirjoja olenkin kirjastossa hypistellyt muutamaan otteeseen. Olen jostain syystä ajatellut kirjojen olevan täynnä pintaliitoista höttöä ja lukenut hänet samaan kategoriaan Catherine Cooksonin ja Nora Robertsin kanssa. Satakielen melankolinen ja kaunis kansi kuitenkin kiinnitti huomioni ja herätti mielenkiintoni. Minulle tuli vahva tunne siitä, että haluan tämän kirjan lukea, ja olin jo muutaman kehuvan sanankin kuullut kirjasta. Hieman epäilin pystyisikö aiheensa puolesta kirja tarjoamaan minulle mitään uutta ja erikoista. Toista maailman sotaa on kirjallisuudessa käsitelty sekä analysoitu niin paljon ja niin monelta kantilta, että tuntuu monien tarinoiden olevan jo toistensa toisintoja. Satakielen tunteikas ja riipaiseva tarina jättää kuitenkin rintamat ja keskitysleirit taka-alalle, vaikka saksalaiset sotilaat aiheuttavatkin sekasortoa ja ilmentävät pahuuttaan tässäkin tarinassa. Tässä kirjassa sankareina toimivat naiset, jotka ovat jääneet kotirintamalle, naiset jotka altistavat vaaraan oman henkensä tehdäkseen osansa, pelastaakseen viattomien ihmisten henkiä, natsien hirmuvallan alla.

Sainkin huomata, että tämä kirja tarjosi minulle aivan uudenlaisen näkökulman miehitetystä Ranskasta. Ranskan juutalaisten siirroista ja operaatio Kevättuulesta olinkin aikaisemmin jo lukenut, mutta tämä tarina kerrotaan tavallisten ranskalaisnaisten näkökulmasta, kahden sisaruksen, jotka koittavat omalla tavallaan selviytyä sodasta ja tehdä oman osansa. Toinen suojelemalla jälkikasvua, toinen liittymällä vastarintaliikkeeseen, kapinoimalla nukkehallitusta ja natsien valtaa vastaan hiljaisesti pinnan alla. Tarina etenee kahdessa aikatasossa, vaikka enimmäkseen eletään vuosissa 1940-1945, mutta liikkeelle lähdetään vuodesta 1995. 

Vaikka kirja käsittelee rankkaa aihetta - toista maailman sotaa, puutetta, menetystä, ihmisen pahuutta, on sen lohdullisena taustasävelenä rakkaus. Rakkaus ja sen monet ilmenemismuodot. Se antaa voimaa jatkaa eteenpäin, luo toivoa tulevasta ja saa taistelemaan sen puolesta. Viannen ja Isabellen tarina oli riipaiseva, kaunis ja hätkähdyttävän sekä surullinen samaan aikaan. Tämä lukuromaani vaikutti tunteisiini niin paljon, että kirjan loppumetreillä itkin valtoimenaan ja niin ei käy kovin usein. Ajatuksen tasolla monikin liikuttava kirja on saanut minut itkemään, mutta kyyneliä virtaamaan harvoin. Tiedän että tämä tarina oli täysin fiktiivinen, mutta jotenkin se tuntui kuitenkin niin mahdolliselta ja kaikki kirjan hahmot niin eläviltä.

Tunnelmaltaan Satakieli toi mieleeni Kaikki se valo jota emme näe kirjan, joka onnistui tekemään lähtemättömän vaikutuksen minuun. Samalla se toi etäisesti viihteellisellä tasolla mieleeni Mortonin kirjat. Satakieli on juonellisesti ja kerronaltaan ehdottomasti viihteellinen lukuromaani, joka lievitti mukavasti rankan aiheen käsittelyä. Ajottain kieli oli hieman kömpelöä, mutta kun tarina alkaa kunnolla vetämään olin niin sen vietävissä, etten edes huomannut koko asiaa. Pidin lopulta aivan suunnattoman paljon lukemastani ja ajattelin myös tästä rohkaistuneena tutustua Hannahin muuhunkin tuotantoon. 

Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: WSOY
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: The Nightingale (2015)
Sivuja: 450
Suomentanut: Kaisa Kattelus 

Mistä minulle: Kirjastosta

Kommentit

  1. Kiitos kirjan hyvästä esittelystä. Tämä kirja todella kiinnostaa, on saanut monilta tahoilta hyviä arvosteluja. Aihe kiinnostaa. Pidin paljon tuosta Kaikki se valo jota emme näe.

    VastaaPoista
  2. Onko Kate Quinnin kirja Koodinimi Alice tuttu? Ilmestynyt viime vuonna suomeksi. Pidit tästä ja jos pidät Mortonin kirjoista, Koodinimi Alice voisi myös olla sinun juttusi :)

    VastaaPoista
  3. Luin tämän muutama(?) vuosi sitten alkuperäiskielellä ja vaikutuin. Väänsin myös itkua kirjan lopussa, mitä ei kovin usein käy :D Onneksi Hannahilla on laaja tuotanto - josta tosin on suomennettu vain joitain teoksia -, niin ei lopu lukeminen kesken.

    Suosittelin tätä eräälle sukulaiselleni ja ostinpa jopa hänelle joululahjaksi. Hänkin luki, tykkäsi - ja itki lopussa. Mainitsi myös tuosta kielen kömpelyydestä, lieneekö sitten suomennoksen ongelma? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin voi olla kömpelyys myös suomennoksesta kiinni. Hannahilta on tosiaan ilmestynyt usea teos, mutta harmillisen vähän niitä on suomennettu. Onneksi enkkukin taipuu, niin voi lukea sitten laajemminkin hänen kirjojaa. :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Joo, todennäköisesti ongelma on ollut ennemminkin juuri suomennoksessa. Muutenhan tämä oli todella tunteisiin vetoava lukukokemus, jota muistelen edelleenkin lämmöllä. :)

      Poista
  5. Kiitos vinkistä ! Joku kehui tätä kirjaa Helmet haasteessa hyväksi, joten päätin kurkata löytyisikö kirjalle suosittelijaa, ja löytyihän sille. Kirjan lukeneet kehuivat kirjan kääntäjää hyväksi kääntäjäksi, joten tämän kirjan aion lukea haasteen kohtaan 38.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, mukava että postauksestani oli hyötyä sinulle. Kattelus on kyllä ansioitunut kääntäjä, joten varmasti kirja sopii hyvin kyseiseen kohtaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti