maanantai 14. lokakuuta 2019

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Menestynyt taidemaalari Alicia Berenson ampuu muotikuvaajamiestään useasti kasvoihin eikä sen jälkeen sano enää sanaakaan. Koskaan. Alician elämä ja avioliitto vaikuttivat täydellisiltä, eikä murhateolle löydy minkäänlaista motiivia.

Otsikoihin päätynyt mysteeri kuohuttaa kansaa ja vangitsee myös psykoterapeutti Theo Faberin mielenkiinnon. Alicia on hoidettavana Pohjois-Lontoossa sijaitsevassa oikeuspsykiatrisessa hoitolaitoksessa, ja kun siellä avautuu työpaikka, Theo tarttuu tilaisuuteen empimättä. Hän uskoo voivansa viimein murtaa arvoituksellisen hiljaisuuden. Mutta jos Alicia lopulta puhuu, haluaako Theo todella kuulla totuuden?"

Voitin tämän Michaelideksen esikoisteoksen Gummerus kustannuksen järjestämässä arvonnassa kesän alussa ja vihdoin myös luettua loppuun remontti ja muuttohässäköiden ollessa viimein ohi.

Hiljaista potilasta on kehuttu paljon, mutta minulla jäi kirjasta hieman ristiriitaiset fiilikset. En voi sanoa etten olisi pitänyt kirjasta, sen tarina oli hyvä ja mielikuvituksellinen, mutta odotin saavani jotain ihan muuta. Olen analysoinut tätä mielessäni ja tullut lopputulokseen että kirjan kansikuva on harhaanjohtava. Minusta kansikuva on hyvin dramaattinen, ehkä hieman karmiva ja sellaisen odotin kansien sisällä piilevän tarinankin olevan. Mutta sainkin verkaalleen etenevän tarkan psykologisen kuvaelman Theosta ja Aliciasta, jotka ovat kirjan päähenkilöt.

Odotin varmasti yli puolenvälin että tarina alkaisi kunnolla, että jotain merkittävää tapahtuisi. Kirjailija rakenteli hiljalleen vakaata henkilökuvaa niin puhumattomasta Aliciasta kuin hänen tapaukseen intohimoisesti suhtautuvasta psykoterapeutti Theosta, jolla itselläänkin on rankka menneisyys ja kosketusta mielen järkkymiseen. Loppua kohden tunnelmaa aletaan kiristämään, eikä kirjaa enään malttanut laskea käsistään, kun vihdoin päästiin paljastusten äärelle. Loppuratkaisu tuli minulle täytenä yllätyksenä ja vetaisi maton jalkojen alta. Onnistunut grande finale, joka teki kirjan lukemisesta vaivan arvoisen. 

Hiljainen potilas on ennenkaikkea psykologinen kertomus siitä kuinka ihmisen mieli voi rikkoutua monesta syystä - menneisyyden traumat, menettämisen pelko, rakkaus, mustasukkaisuus ja syyllisyys. Kirja sopiikin mainiosta sellaisille ihmisille, jotka tykkäävät siistimpien trillereiden lukemisesta, joissa veri ei roisku ja ahdistus- sekä jännitysprosentti pysyy maltillisen paremmalla puolella läpi tarinan. Ja tälläiselle psykologisten kertomusten ystävälle kirja mielenkiintoista luettavaa vaikka en hyytävää trilleriä saanutkaan odotuksista huolimatta.

Annan kirjalle 3 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt: 2019 
Alkuteos: The Silent Patient (2019)
Sivuja: 450
Suomentanut: Antti Autio

Mistä minulle: Kustantamolta saatu arvontavoitto

tiistai 1. lokakuuta 2019

Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen

"Kun nuori toimittaja katoaa, kaksi kokenutta poliisia joutuu tunnustamaan menneisyyden virheet.
Kaksikymmentä vuotta sitten Jesse Rosenberg ja Derek Scott ratkaisivat paljon julkisuutta saaneen murhan. Nyt nuori toimittaja Stephanie Mailer väittää, että he tekivät virheen – ja katoaa pian sen jälkeen. Eläkeiän kynnyksellä oleva Jesse joutuu kysymään itseltään, saattoiko Stephanie olla oikeassa. Jesse ja poliisityön jättänyt Derek joutuvat mukaan kahden aikatason tutkimuksiin, jotka muodostavat yllättävän ja koukuttavan salaisuuksien verkon. Heidän on löydettävä sekä Stephanie että todellinen murhaaja."
Uusin Dicker oli pakko saada melkein tuoreeltaan lukuun, sillä herran kaksi aiempaa teosta ovat olleen ihan mielettömiä lukukokemuksia.  Totuus Harry Quebertin tapauksesta sai runsaat sivut kääntymään ennätys vauhtia ja ylistämään kirjaa runsain sanoin vielä näin vuosia lukemisen jälkeenkin. Kerrassaan ikimuistoinen lukukokemus. Baltimoren sukuhaaran tradegia ei tuottanut pettymystä sekään, kun ahmin kirjaa yön pikkutunneilla yöunien kustannuksella. Odotukset tämän uutuuden suhteen olivat luonnollisesti korkealla, halusin pitää tästä, sillä Dickeristä on muodostunut jo yksi lempikirjailijoistani.

Onneksi ei tarvinut pettyä nytkään. Aivan uskomattoman upea lukukokemus, jonka jälkeen uuteen kirjaan tarttuminen on ollut vaikeaa. Olisin halunnut jäädä viipyilemään Dickerin luomaan maailmaan vielä hetkeksi pidempään. Juoni on todella runsas, tarinaa punotaan auki kahdessa aikatasossa, jossa kummassakin ratkotaan murhaajan henkilöllisyyttä. Kertojia ja henkilöhahmoja on runsaasti, sen lisäksi että juoneen on rakennettu paljon polkuja ja liikkuvia osia. Kaikki on kuitenkin pidetty loistavasti hallinnassa. Keskittymistä ja aikaa kirja vaatii, jotta juonessa pysyy mukana, mutta kerronta on mukavan luistavaa ja tunnelma pikkukylän salaisuuksista ja tradegioista houkutteleva. Joka kerta kun jouduin laittamaan kirjan syrjään arjen kiireiden kutsuessa odotin vain kiihkeästi, että pääsisin uudestaan uppoutumaan kirjan tarinaan. Lopulta runsaat 700 sivua hupenivat liian nopeasti ja tuntuivat loppuvan kesken. En vain olisi halunnut vielä päästää irti kirjasta.

Runsautta helpottaa kirjassa oleva viihteellinen ote, muuten lukeminen olisikin käynyt liian raskaaksi. Stephanie Mailerin katoaminen on elokuvamainen kirja, jossa tarina etenee mukavasti kohtaus kohtaukselta. Tästä tulisikin varmasti loistava elokuva, sillä käänteitä juonessa piisaa. Toinen lukijaystävällinen seikka oli henkilölista kirjan alussa, josta saattoi tarkistaa kuka kukin on, jos oli lukiessa päässyt unohtumaan. En keksi kerrassaan mitään muuta moitittavaa kirjassa kuin se, ettei tämän jälkeen ole mahdollista tarttua uuteen kirjaan, sillä tämä onnistui viemään minut jonnekkin niin korkealle kirjallisiinsfääreihin, mikä saa minut pelkäämään ettei seuraava kirja tunnu miltään.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Tammi
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: La disparition de Stephanie Mailer (2018)
Sivuja: 716
Suomentanut: Kira Poutanen

Mistä minulle: Kirjastosta

lauantai 28. syyskuuta 2019

Enni Mustonen: Sotaleski

Hellekesänä 1939 Kirsti Eriksson matkustaa kymmenvuotiaan tyttärensä Vienan kanssa Laatokan rannalle tapaamaan miestään Iivoa, joka on lähtenyt vapaaehtoisena linnoitustöihin Karjalan kannakselle. Vaikka muut vähättelevät sodan uhkaa, Ida tuntee nahoissaan, että ankarat ajat ovat tulossa.

Marraskuun viimeisen päivän aamuna pommikoneet ilmestyvät Helsingin taivaalle. Kansakunnan eloonjäämistaistelu tempaa Kirstin ompelukoneen äärestä Finlandia Uutistoimistoon ranskan kielen tulkiksi. Idan huvilasta tulee jälleen naisten, lasten ja vanhusten turvapaikka, mutta miten käy Iivon ja kaksospoikien siellä jossakin?

Mustosen Syrjästäkatsoja tarinoita -sarja on sellaista kotimaista kirjallisuutta, jonka uusinta osaa odotan aina kuumeisesti ilmestyväksi. Sarja onkin saanut melkoisen suosion ja kirjat ovat keikkuneet Mitä Suomi lukee -listoilla ja kirjastojen varausjonot ovat pidempiä kuin uskaltaa edes ajatella. Kirjat ovat suosionsa ansainneet, onhan jokainen kirja ollut tähän asti miellyttävä lukukokemus. Enkä pettynyt taaskaan, vaikka nyt Erikssonien perheessä eletään ankaraa sota-aikaa, joka pakottaa Kirstin siirtämään muotihuoneensa Idan täyshoitolaan Leppävaaraan ja lähettämään miehensä rintamalle. 

Oli ihanaa palata tuttujen hahmojen pariin jälleen, tuntui kuin olisi kotiin tullut. Vaikka sarja on kehittynyt melko kauas siitä, mistä ensimmäinen osa lähti liikkeelle, on se pysynyt aina hyvin oman aikakautensa hermolla. Ajat ovat muuttuneet Idan lapsuudesta ja nuoruudesta, jolloin lukija pääsi seuraamaan tunnettujen kulttuurivaikuttajien elämää sananmukaisesti syrjästäkatsojan silmin. Nyt ei törmätä enään kulttuurijulkkiksiin vaan sodanajan vaikuttajiin. Myös sodanhengen mukaisesti kipeiltä menetyksiltäkään ei vältytä.

Mustosen vahvuuksia on ehdottomasti ajankuva. Välillä pysähdytään kuvailemaan hyvin yksityiskohtaisestikkin arjen askareita ja sodanajan elämän karuus sekä pelko välittyy hyvin lukijalle asti. Sota-ajasta annetaan monipuolinen kuva lukijalle aina muonituslotan työstä kotirintaman eloon. Ilmoille heitetään myös juonikoukkuja, jotka enteilevät seuraavaa osaa ja olen juoruihin seuraavasta osasta törmännytkin. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan mihin suuntaan tarina kehkeytyy, saihan kirjan lopussa Kirsti aikamoisen yllätyksen karjalaiselta neitoselta. 

Tarvinneeko tätä sarjaa ja sen vahvuuksia enempää avatakkaan, johan olen näistä kirjoista tänne seitsemän osan verran höpissyt ja aina kirjoista pitänyt. Nytkin piti päästä heti tuoreeltaan lukemaan, onneksi uusi osa löytyi Bookbeatista e-kirjana. Sai melkein heti lukuun ilman pitkiä jonotusaikoja.

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2019
Sivuja: 524

Mistä minulle: Bookbeatista

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

"Maia D'Apliese ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan linnaan Genevenjärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Papa Salt, on kuollut. Papa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.
 
Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus -patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor da Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmartren taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo."

Huikea, koukuttava, ihana ja upea sarjan aloitusosa. Seitsemän sisarta -sarjan aloittava, samaa nimeä kantava kirja, ampaisi suoraan parhampien luettujen kirjojen joukkoon. Ihanaa helppolukuista viihdekirjallisuutta, joka imaisee sivuilleen heti alkumetreiltä lähtien ja punoo lukijalle juonikuviot, jotka pakottavat ostamaan aina seuraavan osan itselleen. Aion siis todellakin jatkaa sarjan parissa ja voitte varmaan arvata mitkä ovat seuraavia kirjahankintoja omaan hyllyyni. Minulla on vain muutamia kirjailijoita, joiden teokset minun on ehdottomasti saatava itselle - Stephen King, Kate Morton ja J.K. Rowling. Nyt olen lisännyt Lucinda Rileyn tuohon listaan, sillä tuo nainen osannut kehitellä kirjan, johon ihastuin, ei rakastuin, jokaisella solullani. Ja voin kertoa ettei niin käy kovin usein.

Seitsemän sisarta kertoo Maiasta, joka on sisarusparven vanhin lapsi. Papa Salt on jättänyt jokaiselle sisarukselle vihjeet, joiden avulla he voivat halutessaan selvittää syntyperänsä. Maia päättää lopulta selvittää historiansa ja juurensa. Matka kuljettaa hänet helteiseen Rioon, jossa hän törmää tarinaan kiihkeästä Izabela Bonifaciosta, joka kuului 1920-luvun Rion vaikutusvaltaisimpiin perheisiin. Bel on isänsä tahdosta kihlautunut miehelle, jota kohtaan hän ei tunne rakkauden paloa. Tuohon aikaan ikonisen Kristus patsaan rakennustyöt ovat suunnitteluvaiheessa ja Bel matkustaa Eurooppaan arkkitehti Heitor da Silva Costan perheen kanssa etsimään patsaalle sopivaa kuvanveistäjää. Ranskassa Bel tutustuu boheemiin taitelija Laurentiin, joka onnistuu muuttamaan naisen käsityksen niin kihalutumisestaan kuin elämästäänkin täysin. Paluu Rioon on raastavan vaikea, mutta uskollisuus perhettään kohtaan velvoittaa Belin palaamaan kihlattunsa luokse.

Kuinka taidokkaasti nämä kaksi aikatasoa ja tarinaa oli punottu saumattomasti yhteen. Lumouduin Belin tarinasta, mutta myös Maian ja hänen perheensä tarina on todella kutkuttava. Niin paljon salaisuuksia, jotka odottavat paljastumistaan. Papa Salt on mysteeinen, ehkä hieman epäilyttäväkin mies, josta ei paljasteta paljoa. Tyttäret eivät tiedä paljoa adoptioisästään, joka on aina kannustanut tyttäriään olemaan itsenäisiä. Miksi hän on adoptoinut tytöt? Miksi juuri nämä tytöt? Miksi heidät on nimetty tähtikuvion mukaan? Mistä huikea omaisuus on peräisin? Paljon kysymyksiä, paljon arvoituksia ja vielä kuusi osaa luettavana, jotka avaavat tätä arvoitusta osa osalta.

Vaikka koko alkuasetelma tuntuu uskomattomalta ja hieman skeptinenpuoleni nosti päätään kyseenalaistaen koko tarinaa, tempauduin hyvin nopeaa tarinaan sisälle enkä enää miettinyt koko asiaa. Kertomuksen edetessä sain huomata kirjan olevan hyvin historiaa avaava lukukokemus, sillä sarjan aloitusosassa päästään tutustumaan Cristo -patsaan syntyprojektiin sekä tutustumaan 1920-luvun Rion elämään, joka tavallaan poikkeaa siitä mitä elämä oli tuohon aikaan Euroopassa.

Suosittelen tutustumaan sarjaan, mikäli ei ole sitä vielä tehnyt!

Annan kirjalle 5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Bazar 
Ilmestynyt: 2017
Alkuteos: The Seven Sisters (2014)
Sivuja: 678
Suomentanut: Hilkka Pekkanen

Mistä minulle: Ostettu pokkariversio

maanantai 23. syyskuuta 2019

Michelle Obama: Minun tarinani

"Yhdysvaltojen entisen ensimmäisen naisen intiimit, vaikuttavat ja inspiroivat muistelmat.

Vaikutusvaltansa ja saavutustensa johdosta Michelle Obamasta on tullut yksi aikamme ikonisimmista naisista. Yhdysvaltain presidentin puolisona – ensimmäisenä afroamerikkalaisena – hän kehitti Valkoista taloa aiempaa lämminhenkisemmäksi ja tasapuolisemmaksi paikaksi ja puhui vahvasti myös naisten ja tyttöjen puolesta.

Pohdiskelevissa ja kiehtovissa muistelmissaan Michelle Obama avaa elämäänsä ja kertoo kehityksestään: lapsuudesta Chicagon eteläosassa, työskentelystään johtotehtävissä ja tasapainoilusta äitiyden ja työn asettamien vaatimusten välillä sekä vuosista maailman kuuluisimmassa talossa."

Tämän kirjan hypetykseltä ei ole varmasti kovinkaan moni voinut välttyä. Kiinnostuinkin itselleni poikkeuksellisesti tästä, kun silmiini osui ympäri somea kehuvia lauseita kirjasta. Klikkailinkin kirjan itselleni kirjastosta varaukseen, mutta vain muutama viikko ilmestymisestä jonot oli jo melkoiset. Sain tämän kuitenkin viimein kesähelteillä luettavakseni ja kihisin innostuksesta. Kaikki se massiivinen hypetys, joka kirjan ympärillä pyöri, sai minut odottamaan jotain tajunnanräjäyttävää. Olisi pitänyt tietää itseni tuntien, että kaikki poliittinen tai vahvasti siihen liittyvä saa minut lähinnä nukahtamaan salaman nopeasti.

En voi sanoa kuitenkaan etten pitänyt tästä omaelämänkerrallisesta teoksesta ollenkaan. Michellen lapsuuden ja nuoruuden kuvaus oli mielenkiintoista ja suorastaan ahmin kirjan alkuosan. Michelle perheineen on kotoisin Chicagon slummiutuvasta Southsidesta, joka tunnetaan lähinnä värillisten asuinalueena. Robinsonien työläisperhe ei ole rikkaimmasta päästä, mutta Michellen vanhemmat kaikessa viisaudessaan halusivat lapsilleen kunnollisen koulutuksen, maksoi mitä maksoi. He kannustavat nuorta Michelleä ja tämän veljeä olemaan kunnianhimoinen ja opinjanoinen. Nuori Michelle onkin motivoitunut opintojensa suhteen ja pääsee lopulta opiskelemaan lakia Yhdysvaltojen huippuyliopistojen joukkoon lukeutuvaan Princetoniin. Opiskelu- ja urasuunnittelmat ovat loistaneet Michellen silmien edessä kirkkaana aina ja hän teki hyvin paljon töitä saavutaakseen tavoitteensa.

Kun nuori ja vastavalmistunut lakimies Michelle työskentelee valitsemassaan firmassa, hän tutustuu harjoittelijana toimivaan Barackiin. Heidän rakkautensa syttyy hitaasti, mutta lopputulos onkin historiaa, jonka varmasti kaikki tuntevat. Hiljalleen heidän suhteen edetessä ja Barackin poliittisenuran noustessa, vahva ja viisas Michelle jää harmittavan paljon taka-alalle, hänen miehensä kampanjan ja maan poliittisten kiemuroiden noustessa parrasvaloihin. Suoraan sanottuna kaikki tämä politiikka oli liian puuduttavaa, harkitsin vahvasti kirjan lopettamista kesken. Lennokkaan vetävästi alkanut tarina rupesi tökkimään ja nukahdin kirja kädessä varmaan kymmeniä kertoja. Myönnän siis harpponeeni, jotta päästiin vihdoin Valkoiseen taloon.

Maan ykkösnaisen arki ei ole helppoa, jopa omalla parvekkeella käymiseen tarvitaan lupa ja joka paikkaan on kuljettava turvamiesten saattelemana. Päivät ovat minuutilleen aikataulutettuja ja poikkeaa paljon siitä mihin Obamien perhe on tottunut. Viisas Michelle oppii kuitenkin käyttämään järkevästi tittelin tuomaa valtaa hyväkseen edistääkseen monia hyviä hankkeita, jotka ovat hänellä lähellä sydäntä. 

Minulle tämä ei ollut niin huikea lukuelämys, mitä monelle muulle, mutta kiinnostava ja ehdottomasti lukemisen arvoinen elämänkerta. Kukapa ei haluaisi päästä tirkistelemään entisen presidenttiparin elämää Valkoisessa talossa. Vaikka kirjan teksti on viimeiseen asti harkittua eikä paljasta mitään liikaa, tuntui lukiessa kokoajan siltä että Michelle itse kertoo tarinaansa juuri minulle. Voin vain kuvitella kuinka vahva elämys tämä olisi äänikirjana Michellen itsensä lukemana.

Annan kirjalle 3,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Otava
Ilmestynyt: 2018
Alkuteos: Becoming (2018)
Sivuja: 511
Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Mistä minulle: Kirjastosta

torstai 19. syyskuuta 2019

Sally Green: Savuvarkaat

"Viisi nuorta, joiden käsissä on maailman kohtalo. Viisi valtakuntaa konfliktin partaalla.

Brigantissa prinsessa Catherine valmistautuu julman, vallanhimoisen isänsä järjestämään avioliittoon. Samaan aikaan hänen tosirakkauttaan Ambrosea odottaa pyövelin pölkky.

Calidorissa halveksittu palvelija March hautoo kostoa ruhtinaalle, joka petti kansansa.


Pitoriassa vastuuntunnoton hurmuri Edyon varastaa halpoja helyjä jännitystä saadakseen, kunnes saa kuulla todellisesta syntyperästään.

Karuilla pohjoisilla seuduilla Tash juoksee henkensä edestä toimiessaan tylyn paholaismetsästäjän houkutuslintuna.

Kun valtakuntien liittoutumat murtuvat, näiden nuorten kohtalot muuttaa ja kietoo erottamattomasti yhteen sodan arvaamaton kulku – ja paholaissavua sisältävä mystinen pullo."

Huikeaa eeppistä fantasiaa, joka tempaisi minut mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Savuvarkaat on Sally Greenin toisen nuorille suunnatun fantasiasarjan aloitusosa, joka seuraa tällä hetkellä buumina olevaa tummemmansävyisen fantasian jalanjäljissä. Voisi sanoa, että Greenin luomassa tarinassa on tuulahduksia Westerosista, vaikkei hän yhtä syvälle kirjanmaailmaan ja henkilöhahmoihin lukijaansa kuljeta, mitä Martin omassa sarjassaan. Uusia sävyjä kirjaan on tuotu paholaissavulla, jota käytetään huumausaineiden tavoin nautintoaineena ja jolla on tavoitteena saada pää sekaisin. Savu on laitonta, joten sen pyydystämisestä ja hallussapidosta saa ankaran rangaistuksen. Siitä saa kuitenkin elantonsa 12-vuotias Tash, joka on yksi kirjan päähenkilöistä ja kertojanäkökulmista. Tuo tyttö on kuin syntynyt pyydystämään paholaisia, sillä hän on kylmäpäinen ja vikkellä kintuistaan. Tash olikin yksi henkilökohtaisista suosikeistani kirjassa, prinsessa Catherinen ohella.

Greenin luoma maailma on synkkä, keskiaikaishenkinen valtakunta, jossa vallanahneet miehet punovat juoniaan eivätkä pelkää käyttää toisia ihmisiä pelinappuloinaan päästäkseen tavotteisiinsa. Sen saavat tuntea nahoissaan niin Brigantin prinsessa Catherine, Calidorin hallitsijan äpäräpoika Edyon sekä Abaskista kotoisin oleva March. Prinsessa Catherine on luvattu morsiammeksi Pittorian heikkoveriselle prinssille. Liiton tavoitteena on vahvistaa maiden välistä liittoumaa sodan varalle, mutta Catherine joutuu vaikeiden päätösten eteen Brigantin ja Pittorian ajautuessa sotaan keskenään. March puolestaan on katkera Calidorin hallitsijalle, sillä edellisessä sodassa hänen kansansa menetti maansa sekä suurimman osan väestöstään. March on ainoa jäljellä oleva henkilö perheestään. Hän on toiminut pienestä asti ruhtinaan palvelijana, mutta kun ruhtinas lähettää miehensä hakemaan kadoksissa olevaa äpäräpoikaansa luokseen, March haistaa koston mahdollisuuden. Edyon ei tiedä syntyperästään mitään, hän on hyväuskoinen varas, joka astuu Marchin ja tämän kumppanin asettamaan ansaan kirkkain silmin.

Romantiikkaakaan ei olla unohdettu, sillä Catherinen ja hänen komean henkivartija Ambrosen välillä kytee kipinä, jota velvollisuudet pitävät kurissa. Myös huijarin ja huijatun välille alkaa muodostua hiljalleen romanttisia piirteitä saava läheinen suhde, joka saa Marchin pohtimaan tarkoitusperiään. 
Tarina etenee kaikkien keskeisten henkilöiden näkökulmasta, jotka puhkeava sota lopulta yhdistää. Ihmishenkien menetyksiltä ei vältytä ja tulevaisuus näyttää ikävältä, katsoi sitä mistä näkökulmasta hyvänsä. Viiden päähenkilön, joiden kaikkien näkökulmasta tarinaa kuvataan on riskialtis ratkaisu, mutta Green on onnistunut luomaan jokaisesta heistä persoonallisen, omaksi edukseen erottuvan henkilön. Jokaisella on erilaiset luonteet, vahvuudet sekä heikkoudet ja lähtökohdat. Jokaisen henkilön esittely ja taustoitus nappasikin roiman osan kirjan alusta, mutta silti heihin jokaiseen tutustui mielellään. Tämä vahva sarjan aloitusosa pystyi pitämään mielenkiintoa yllä alusta loppuun ja sai minut vielä odottamaan sarjan seuraavan osan ilmestymistä suomeksi. Oli mukavaa vain heittäytyä tarinan kuljettavaksi, sillä kevyen viihteellinen kerronta takasi hienon lukuelämyksen. Odotan kuitenkin että Green avaa seuraavissa osissa enemmän luomaansa maailmaa, sen historiaa, kulttuuria ja dynamiikkaa, sillä nyt Pittoria, Brigant ja Calidor vaikuttivat tavallisilta keskiaikaisilta mailta, jotka sotivat keskenään.
Annan kirjalle 4,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Gummerus
Ilmestynyt suomeksi: 2019
Alkuteos: The Smoke Thieves (2018)
Sivuja: 524
Suomentanut: Sari Kumpulainen

Mistä minulle: Kirjastosta

tiistai 17. syyskuuta 2019

Stephen King: Elevation

"Castle Rock is a small town, where word gets around quickly. That's why Scott Carey wants to confide only in his friend Doctor Bob Ellis about his strange condition: he's losing weight, without getting thinner, and the scales register the same when he is in his clothes or out of them, however heavy they are. Scott also has new neighbours, who have opened a 'fine dining experience' in town, although it's an experience being shunned by the locals; Deidre McComb and her wife Missy Donaldson don't exactly fit in with the community's expectations. And now Scott seems trapped in a feud with the couple over their dogs dropping their business on his lawn. Missy may be friendly, but Deidre is cold as ice. As the town prepares for its annual Thanksgiving 12k run, Scott starts to understand the prejudices his neighbours face and he tries to help. Unlikely alliances form and the mystery of Scott's affliction brings out the best in people who have indulged the worst in themselves and others."

Tuli taas pitkästä aikaa luettua jotain englanniksi. Tätä Stephen Kingin lyhytromaania ei ole ainakaan vielä suomennettu ja halusin tämän tarinan lukea, sillä se sijoittuu Kingin luomaan pieneen Mainelaiseen kaupunkiin Castle Rockiin, jossa tuppaa paha vierailemaan aina mitä erilaisimmissa olomuodoissa. Tällä kertaa pahuus asuu kaupunkilaisten asenteissa ja suhtautumisessa kaupungin uusia tulokkaita kohtaan, jotka ovat aivoimesti lesboja ravintoloitsijoita. Tähän epäkohtaan päättää puuttua tarinan päähenkilö Scott Carey, joka omalta osaltaan kärsii kummallisesta vaivasta, jonka aiheuttaja on mystinen. Hän nimittäin menettää painoaan pelottavaa vauhtia, mutta kummallista tästä painonputoamisesta tekee se, että hän ei tunnu pienenevän fyysisesti ollenkaan. Vielä kummallisemmaksi kaikki tekee se, että oli hänellä miten paljon vaatetta päällä ja vaikka taskutkin olisi täynnä kolikoita, hän painaa aina saman verran. Scott kertoo ongelmastaan ainoastaan ystävälleen, eläköityneelle lääkärille Bob Ellisille, sillä pienessä kaupungissa juorut leviävät nopeasti, eikä Scott halua vaivaansa muiden tietoon. Scott joutuu kohtaamaan myös sen pelottavan kysymyksen; mitä sitten tapahtuu kun puntari näyttää nollaa?

Tämä oli varsin kummallinen pieni kirja, joka ei ihan avautunut minulle. Kirjan tunnelma on unenomainen, eikä syitä esimerkiksi Scottin kummallisen vaivan takana selitetä. Oliko sen aiheuttaja yliluonnollinen, superbakteeri vai geenivirhe? Eikä tämä ollut pelottava tai tiivistunnelmainen tarina mihin Kingin kirjoja lukiessa on tottunut. Olisin todellakin kaivannut enemmän avaamista, varsinkin kun pidemmälle edetessään Scottin vaiva alkoi saamaan yhä absurdimpia piirteitä. 

Pidin kuitenkin tarinan toisesta puolesta, jossa Scott suhtautuu lähenevää loppuaan kohtaa yllättävän avomielisesti ja viimeisenä tekonaan maanpäällä hän pyrkii kääntämään kaupunkilaisten suhtautumista naapurissa asuvien Deidreen ja Missyyn, joiden kanssa Scott itsekin ollut tukkanuottaisilla kakkivien koirien takia. Tällä tarinalla on kuitenkin opetuksensa ja sentimentaaliset hetkensä, joten ei tästä voinut olla pitämättä edes himppusen. Kirjahan on todella lyhyt, hieman päälle 100 sivua ja suhteellisen helppotajuista englantia, joten se sopii myös luettevaksi sellaisille, jotka eivät usein englanniksi lue.

Annan kirjalle 2,5 / 5 pistettä!

Tietoa kirjasta:
Kustantamo: Hodder
Ilmestynyt: 2018
Sivuja: 144

Mistä minulle: Kirjastosta